Lukiessani erään naisen tarinaa iltapäivälehdestä tänä aamuna, en enää itkenyt mutta tarina kuulosti liiankin tutulta ja omalta sillä erotuksella, että lapseni ovat hengissä. Pelko elää edelleen, alitajuisesti ja erityisesti silloin, kun lapset tuovat viestiä isänsä mielen muutoksista, siis kun isä alkaa sekoamaan ja tekemään asioita, jotka pelottavat lapsia. Silloin oma pelko herää pohtimaan sitä, miltä me palastuimme aikanaan useamman kerran. Lasten isä todellakin yritti muutamia kertoja epäonnistuen tai sitten rohkeus petti, luojan kiitos.

Olen jälkeenpäin tajunnut joitakin yrityksiä, joissa saattoi olla jokin suunnitelma ja mietin, mikä meni pieleen? Oma valppauteni vaiko se, että taivuin tahtoon, lupasin olla kertomatta asioista kenellekään, se että eristäydyin täysin muista ja palvelin herraa hänen mielihalujensa mukaisesti eli hävitin oman itseni, haluni ja tahtoni toisen mieliksi. Oliko minulla jo tuolloin pelko päällä? Kyllä, muistan ajatelleeni että jos teen kuten käsketään, mitään pahaa ei tapahdu minulle tai lapsille.

Useampia kertoja exä otti lapset väkisin mukaansa jonnekin, sanoi minulle ettei palaa enää, ei ainakaan lasten kanssa ja sitten tulee hoitelemaan minut. Se viimeinen vuosi oli sellaista, helvettiä maan päällä. Henkistä kitumista ja suurta pelkoa koko perheen puolesta.

Olen miettinyt viranomaisten toimintaa, he ovat onnistuneet ilmeisesti toimimaan hyvin hienovaraisesti ja niin, ettei exä ole kokenut kasvojensa menetystä tai sen uhkaa, suuri kiitos siis jokaiselle ihmiselle, joka silloin toimi perheemme kanssa.

Lukiessani näitä ikäviä juttuja, koen itse uudelleen niitä kauhun hetkiä, jotka ovat unohtuneet tuonne jonnekin mielen kätköihin, liian pelottavina. Sama pelko heräilee joskus ja minun tekee pahaa, se oli niin lähellä.

Mietin tänään, millaisessa kurimuksessa exän uusin elää? Jokohan hän on täydellisen alistunut ja suu saatu suppuun? Lapset ovat kertoneet minulle joitakin juttuja, joista tiedän, että ex on jo yrittänyt päästä eroon naisestaan. Jos asiaa ei olisi lapset huomanneet itse, onnettomuus olisi ollut väistämätön. Tästä on jo aikaa, mutta sisimmässä pelko kytee ja mietin, ymmärtääköhän nykyinen nainen olevansa ainakin jossain määrin hengenvaarassa? Tuskin vielä, mutta omia lapsiaan hän jo joutuu suojelemaan, tämän olen ymmärtänyt omieni puheista.

Lasten tietynlaiset puheet, käytös saavat minut ajoittain pelkäämään heidän puolestaan. Pelkään viikkoja lasten ollessa isällään. Siihenkin tottuu, jokainen pirahdus puhelimeen ja jokainen viesti lapsilta on tärkeä, tiedän heidän olevan elossa. Hyvinvoinnista ei voi puhua, se on liikaa pyydetty, selviytyminen isäviikolta on parempi sana, joka kuvaa sitä todellisuutta, jossa lapset elävät. Minun luonani he saavat huilata, kasata itsensä rippeet ja keskittyä olemaan lapsia.

Laki on laki, ja normaalissa tilanteessa se todellakin toimii lasten parhaaksi. Meillä sekin on ikäänkuin kääntynyt itse itseään vastaan, lakia on noudatettava senkin uhalla, että lapset joutuvat ajoittain hyvinkin suureen vaaraan. Onneksi he eivät ole minun tietääkseni käsittäneet tätä asiaa ja totuuden paljastuminen heille ei tekisi kovin hyvää.

Tiedän lasten pelkäävän melko usein isänsä luona arvaamatonta käytöstä, isä myös asettaa lapset usein vaaraan. Joko tahallisesti tai tahtomattaan, ihan kuten minulle teki aikanaan ja lapsille myös. Poismuuttaneet lapset ovat turvassa, isä ei heistä välitä ja on jättänyt heidät lähestulkoon kokonaan elämästään pois. Minusta on tullut lasten isän silmissä tilanteesta riippuen narri, josta tehdään pilaa tai toisissa tilanteissa uhka, joka pilaa kaiken ja josta pitää saada narri myös muiden silmissä.

Olen antanut enemmän tai vähemmän tietoisesti ihmisten pitää lasten isän maalaamaan kuvan minusta. Tiedän, että kun ex luulee säilyttävänsä kulissit ja muiden ihmisten pitävän häntä mallikansalaisena, mitään pahaa ei lapsille tapahdu. Olen siis edelleen pitämässä kulisseja pystyssä omalta osaltani. En ole oikonut exän valheita minusta ja meistä kenellekään, sen aika ei ole vielä. Sitten, kun jokainen lapsista on omillaan, turvassa omassa kodissaan, saan luvan suuni puhtaaksi puhumiseen. Silloin on aika vetää kulissit alas, kun kenenkään henki ei ole vaarassa vaarantua, kun exän ei tarvitse kostaa minulle lasten kautta.

Olen joutunut erossa ja eron jälkeen toimimaan exän suhteen niin, ettei hänelle tule missään tilanteessa kokemusta kasvojen menettämisestä tai siitä, että hän olisi epäonnistunut jossakin. Olen myös joutunut toimimaan niin, ettei hänelle tule tarvetta alkaa kostamaan minulle pahimmalla mahdollisella tavalla. Olen siis joutunut antamaan paljon periksi, ja se on tarkoittanut sitten sitä, että lasten hyvinvointi on kärsinyt, mutta se on sitten pieni hinta siitä, että olemme hengissä.

Vaikka minä ja lapset kärsimmekin arjessamme kiusanteosta, arvaamattomuudesta jne. se on kuitenkin siedettävä ja minulle tämä kirjoittaminen toimii terapiaa paremmin, kun ei tarvitse odottaa, että joku ymmärtää, kun en itsekään aina ole ymmärtänyt sairasta maailmaa, joka toisen päänsisällä kasvaa ja kutistuu vuorotellen.

Olen paljon käyttänyt miehen sanoja pelin pelaamisesta, tavoitteena minun kannalta on ollut kokoajan tasapeli, reilu peli molemmin puolin, selkeät säännöt, jotka turvaavat molempien velvollisuudet ja edut. Tiedän, että toinen osapuoli käyttää hyväkseen jokaisen kaivamansa porsaanreiän, jättää noudattamatta sovitut säännöt jne. Mutta, pidetään mies tyytyväisenä omaan erinomaisuuteensa, annetaan hänen elää elämäänsä ja pitää uskonsa siitä, että hän hallitsee kaikkea, kaikkia ja saa itsensä jalustalle jokainen päivä. Hän on niin hyvä mies.