Kesälomat lopuillaan. Ei tänäkään kesänä päästy lomalle, ei tehty mitään erikoista lasten kanssa. Kotona vaan oltu ja kotonakaan kun ei ole mitään tekemistä, paitsi viihdelaitteistojen tuijottamista. Lapsilla on onnekseen ollut edes harrastuksensa, että on vähän jotain pari kertaa viikossa.

Uimassa olen yrittänyt käyttää lapsia, niin usein kun rahapussi antaa myöden. Meilläpäin kun uimarannat sijaitsevat vähintään puolen tunnin automatkan päässä.

kahdesti lapset saivat muutaman mansikan rasiasta ja kehdesti ovat saaneet jäätelötötteröt. Uusia perunoita varmaankin kerran saaneet syödäkseen. Muutoin mennään vanhoilla ja edullisilla perunoilla, kun ei vaan ole varaa.

Lasten liikkuminen omatoimisesti on vaikeaa, koska yhden lapsen pyörä on lainassa toisella sisaruksella, erän lapsen pyörä taas on rikkoontunut entisestään ja minulla ei ole taitoa tai rahaa korjata pyörää. Muilta lapsilta pyörä puuttuu kokonaan, koska minulla ei ole varaa hankkia niitä jopoja varastettujen tilalle.

Kävimme taannoin kauppakeskuksessa, reissun piti olla kiva yhteinen hetki. Vaan painajainenhan se oli. Lopuksi yksi lapsista tuumasi, ettei hän voi ymmärtää miten tässä perheessä ihan tavallistenkin asioiden hankkiminen on niin vaikeaa. Kuten alusvaatteiden, yhdellä tyttölapsella on käytössään vain yhdet rintaliivit näin nyt esimerkiksi sanottuna. Suurin osa lapsista on kulkenut samoilla kengillä ja pohjat paistavat päivänvaloa ja päällyksessä on reiät. Yritän itse parhaani mukaan hankkia jokaiselle edes jotakin, mutta kaikkea en minä pysty hankkimaan, en kerralla ja en jokaiselle.

Painajaisen reissusta teki lasten oikeat tarpeet, ja se ettei rahani riittänyt mitenkään. Sanomattomia ja sanottuja toiveita ja tarpeita, lapset miettivät mikä juttu olisi kaikkein tärkeintä heille syksyä ajatellen ja siltikin minulla ei ollut varaa. Lasten isä halua lasten kustannuksiin osallistua mitenkään, kaikki on minun harteilla.

Itkuisina jokainen poistuimme kauppakeskuksesta, paha mieli jäi jokaiselle, Hyvästelin osan lapsia isänsä kodin portille, lupasin säästää rahaa, että joskus pääsemme perusasioita lapsille hankkimaan. Ennen koulujen aloitusta se ei nyt vaan ole mahdollista, vaikka toivoinkin niin itse. Postin mukana on tipahdellut jälleen laskuja, ja kun ne sain maksettua vuokran kera tänään, tilille jäi ruhtinaalliset 6 euroa, jolla pitäisi nyt koko elokuu pärjätä ja ruokkiakin lapset. Ja otta sain yhden suuren laskun maksettua, jouduin tyhjentämään lasten tilit, ne rahat joita olen taas koko vuoden yrittänyt säästää lasten harrastuksiin ja välineisiin. Nyt on heidän tilit tyhjät, samoin kuin omani.

Samaan aikaan itara ja pihi lasten isä lomailee uuden kullanmurunsa kanssa, koko kesän on tehnyt suuria hankintoja sekä pisteeksi iin päälle hänellä on varaa rempata entistä yhteistä kotiamme ja samaan syssyyn hänen lapsensa jäävät ilman kaikkea. Siis lasten isä ei hanki lapsilleen edes hygieniajuttuja, saati sitten perusvaatteita, kenkiä. Minun on ollut kustantaa myös jo poismuuttaneiden lasten avustaminen ja vaatettaminen. Ja niin, kuukausi"tuloni" kaikkineen yhteenlaskettuna on 1100 euroa, josta siis maksan vuokran, sähkön, vesimaksun, puhelimen,auton kustannukset sekä viimevuodesta lähtien lapsen lääkärikäynneistä aiheutuneet kulut ja lääkkeet.

Harmittaa niin lasten puolesta kun kahdesta vanhemmasta se paremmin tienaava ei suostu käyttämään rahaa omiin lapsiinsa yhtään. Minun kaikki rahat, muutama kymppi menee suoraan aina lasten tarpeisiin mutta eihän se riitä, mutta yritän ainakin. JOkainen lapsista jo havannoi erot kahden kodin välillä ja harmittelevat itsekin isänsä saituutta ja itsekkyyttä ja itkevät sitä, kun heitä kohdellaan huonosti isänsä taholta, eivätkä tarkoita pelkästään raha-asioita vaan muutenkin, he tuntevat nahoissaan sen, kuinka isänsä ei välitä heistä piirun vertaa, ei ole kiinnostunut lastensa asioista ja jättää jokaisen asian hoitamatta, minkä on pitänyt toisena vanhempana hoitaa. Lapset kärsivät ja kukaan ei voi auttaa, ei niinkauan kunnes lapset itse sanovat stopin tuolle isänsä kohtelulle ja se aika ei ole enää kaukana?

Edelleen, jos ja kun jokainen lapsista asuisi virallisesti osoitteessani, lapsiltani ei puuttuisi koskaan mitään. Heidän perustarpeensa olisivat hoidettuina ja minun ei tarvitsi nähdä lasten kärsimystä, mikä nyt on lasten isän kiusatessa lapsiaan kaikin puolin.