Tunteita olen miettinyt joinakin hetkinä. Muistellut samalla lapsuutta ja niitä tunteita, joita muistan silloin kokeneeni. Lapsuudessa oli tosiaan kaikenlaisia tunteita, joita muistan ja ei ne kaikki varsinkaan varhaislapsuudessa olleet negatiivisia. Muistan selvästi surun, ilon, rakkauden ja pelon ja jännityksen niin hyvän kuin pahankin.

Nuoruudessa sitten mukaan astui epämääräinen ahdistus, olo jolle tuolloin ei ollut nimeä. Samoin mukaan tuli epämääräiset aavistuksenomaiset tunteet, jotka joko kannustivat tai saivat perääntymään asioista, ihmisistä ja tilanteista.

Jonkinverran muistaessani, olen alkanut miettiä semmoista mahdollisuutta, että olisin jotenkin onnistunut sekoittamaan tunteita siis niin, että tietty tunne onkin nimetty väärin. Yhtenä päivänä tosiaan olin iloinen, koska ylipäänsä tunsin jotakin, se muistutti minua positiivista asioista nuoruudessa. Mutta samalla tulin miettineeksi sitä, että kokemani tunne tai sen nimi ei ole se, miksi sitä olen luullut. Ymmärsin, että kyseessä oli jonkinlainen pelon ja rakkauden? tunne, enemmänkin jännitys ja olin onnistunut tuon jännityksen jotenkin nuoruudessa sekoittamaan rakkauteen. Rakkaudessa on kyse toiseen ihmiseen luottamisesta, tavallaan antautumisesta. Jos on puhdasta rakkautta, siihen ei tosiaan kuulu pelko missään määrin.

Kuitenkin, itselleni on tällä hetkellä ihan sama, vaikka olisinkin sekoittanut kaikki tunteet ja niiden nimet. Olen iloinen siitä, että jälleen kykenen tuntemaan jotakin, muutakin kuin epämääräistä tyhjyyttä tai olemaan täysin tunteeton. Tunteet ovat hieno asia ja iloitsin huomiostani, että tunnen jotakin.

Nyt vain pähkäilen, että mikä tunne kuuluu tuntua missäkin päin kehoa, sikälimikäli olen aikanaan onnistunut sekoittamaan kaikki tunteeni ja nimeämään ne väärin, asia on viimeistään nyt oiottava, jotta enemmiltä väärinkäsityksiltä välttyisin jatkossa.