Jokainen on varmaan joskus nähnyt teeveestä sarjaa tai elokuvia, joissa se yksi tietty tyyppi on todella ilkeä. Muille porukassa esittää kilttiä ja viatonta ja heti seuraavassa hetkessä on juonimassa juonia toisten pään menoksi saadakseen itselleen asioita, joita haluaa.

Itselläni on mennyt monta monituista vuotta ymmärtää tämä ilmiö myös oikeassa elämässä. Minulle on ollut järkytys tajuta, että semmoisia ihmisiä on oikeasti olemassa. Kylmiä, laskelmoivia ja kykenevät tekemään ihan mitä tahansa saadakseen tieltään pois niitä ihmisiä, joiden kokevat olevan esteenä heidän omille tavoitteilleen. Tahi sitten kateuttaan tekevät asioita sille ihmiselle, jolle ovat kateellisia tai sitten kostavat jotakin jollekin.

Kaikki keinot ovat silloin käytössä, jopa ne alhaisimmatkin. Tähän törmäsin menneellä viikolla, nyt kun olen rauhassa saanut märehtiä kaikkia kokemuksiani. Olen ihan ihmeissäni, että aikunen ihmnen voi oikeasti vajota niin alas tuhotakseen toisen ihmisen, keinolla millä hyvänsä.

Sain jälleen vahvistuksen siitä, että erityisesti naisjoukossa tämä jo lastentarhassa alkava ilmiö ei lopu koskaan. Aina on juuri se tyyppi, joka esittää kivaa ja hyvää kaveria ja sitten selän takana juonii toisten/sen yhden päänmenoksi kaikenlaisia temppujaan. On se vaan uskottava, ettei semmoinen ole pelkästään fiktiota, vaan ilmiö on ihan totta ja arkipäivää oikeassakin elämässä.

Itse tosiaan sain tuta siitä, että kerroin hieman omista asioistani ja tuo toinen keksi heti käyttää aseeksi minua vastaan. En vieläkään tahtoisi uskoa sitä todeksi, mutta niin se vain meni. Kaikkea sanomaani hän käytti minua vastaan saattaakseen minut jollakin lailla huonoon valoon ja peräti toimintakyvyttömäksi.

Edelleen en haluaisi uskoa, mutta kyllä se vaan totta on ja uskottava törmänneeni jälleen tuollaiseen pahaan ihmiseen, joka kykenee kaikenlaisiin tekoihin saavuttaakseen omia tavoitteittaan, keinoilla millä hyvänsä.

Olen nyt niin monesti haksahtanut samaan elämäni aikana, törmännyt niin moniin samanlaisiin ihmisiin ja ihmettelen, miksi en vieläkään ole ottanut opiksi? Miksi en vieläkään tunnista ihmistyyppiä ja osaa varoa? Edelleen minua kantaa tietynlainen perusluottamus ihmisen hyvyyteen, siihen että jokaisessa ihmisessä on tosiaan se inhimillisyys, vaan olen niin väärässä.

En kykene käsittämään, että joku ihminen kykenee sellaiseen suunnitelmallisuuteen saadakseen tieltään pois muita ihmisiä, niitä jotka kokee uhkaksi jollain itselleen. En käsitä, en ymmärrä. En vieläkään, vaikka elin sellaisessa ympäristössä näkemättä asiaa, työpaikalla elin samanlaisessa ympäristössä näkemättä/ymmärtämättä ihmisen kykenevyyttä väärin toimimiseen ja suoranaiseen pahuuteen.

Miten ihmeessä opin tunnistamaan ajoissa tuollaiset ihmiset? Vai onko niin, että suurin osa on jo syntyessään sellaisia kiipijöitä? Ja olenkin poikkeus tuosta joukosta. Ensin en usko, että kukaan tekisi mitään pahaa toiselle tahallaan, sitten en usko jonkun kykenevän sellaiseen suunnitelmallisuuteen ja viimein palasten loksahdellessa paikoilleen olen hämmästynyt ja pettynyt ihmisyyteen, jokainen kerta koettuani omissa nahoissani pahuutta ja ilkeyttä.

Kuka tahansa kohtaamaani ihminen siis voi kyetä pieneen tai vähän suurempaankin kiusantekoon ihan tahallaan, jos toinen esteenä tai muuten vain ärsyttää toista. Kateus on ainakin naisten käytösken syynä ja sitten se mikä taasen aiheuttaa kateutta on ihan oma lukunsa.

Olen itsekin ollut joskus kateellinen toisille, muttei se silti ole minussa aiheuttanut tarvetta alkaa tuhoamaan toisen ihmisen juttuja tieten tahtoen ja/tai kiusaamaan tuota ihmistä. Ilmeisesti suurinta osaa kohtaamistani ihmisistä vaivaa jonkinasteinen kateus ja heillä omatunto antaa myöden kiusata toisia, riippumatta siitä kuinka suurta vahinkoa he toimillaan sitten saavat aikaan. Tätä näkökulmaa vasten ymmärrän opettajienkin kykenemättömyyden poistaa kiusaaminen kouluista, koska he ovat itse samanlaisia omaneduntavoittelijoita kuin suurin osa oppilaistakin?

Esitetään kilttiä ja sitten kuitenkin kun silmä välttää tehdään kaikenlaista kiusaa seläntakana ja punotaan juonia. Tämän ilmiön olen nyt niin monesti kokenut elämäni aikana, ja vieläkään en halua uskoa tuota todeksi. Tuollainen ei kuulu ihmisyyteen, ei hyvään eloon ollenkaan.