Olen saanut monia ihmetyksen aiheita menneellä viikolla. Tosin ne on niitä ihan samoja, joita joudun aina miettimään ollessani naisseurassa. Niin, nimenomaan naisseurassa.

Etsin jo netistäkin jotakin vinkkiä omiin kokemuksiini, erityisesti asiaan, joka satuttaa minua kovin.

Koen jokainen kerta saman ollessani seurueessa, jossa on naisia. Jään yksin, minut jätetään yksin. Se hyljeksiminen toisten naisten taholta alkoi jo varhain ja ei ole vuosikymmenien saatossa muuttunut mihinkään.

Tälläkin kertaa menin itseeni, mietin itsestäni kaikki asiat, jotka edes jotenkin saattaisivat johtua itsestäni, että minua aletaan hyljeksimään. Ja tälläkin kertaa olin yhtä kysymysmerkkiä. Henkilökohtainen hygienia on kunnossa, en mielestäni myöskään poikkea pukeutumisen tai muun ulkonäön suhteen muista naisista, en tosin ole mitään massaakaan samoine juttuine, vaan ihan omanlaiseni kuitenkin.

Sitten sain ahaa-elämyksen, asian minulle valaisi oma tyttäreni, joka oli tällä kertaa nähnyt muiden mukana omin silmin selvän syyn sille, miksi sain niin törkeää kohtelua erityisesti yhdeltä naispuoleiselta ihmiseltä, joka valitettavasti onnistui pilaamaan päiväni useamman kerran törkeillä tempuillaan ja sanomisillaan ja sanomatta jättämisillä eli kiusaamisella.

Kertaan hieman, mitä siis koin naisseurassa. Hienovaraista piikittelyä ja ikäviä vihjauksia sekä suoraa aliarvioimista minun tekemisistä. Aina kun yritin sanoa jotakin, päälleni puhuttiin tai sitten minua ei ikäänkuin kuultu ollenkaan. Pari kertaa jouduin sanomaan ihan suoraan, että minä kyllä sanoin asiasta, muttei minua noteerattu mitenkään.

Minut jätettiin jokaisessa käänteessä huomiotta, jätettiin yksin ja ikäänkuin unohdettiin porukasta. Minun olemassa-oloa ei siis noteerattu mitenkään. Pahimmalta tuntui, kun edestäni vedettiin ovi useamman kerran kiinni ja vaikka kuinka koputtelin, ei ovea avattu. Pientä kiiusantekoa ja huomiotta jättämistä sekä minulle jätettiin kertomatta tärkeitä asioita, jotka minun olisi pitänyt tietää, minua ei otettu mukaan suunnittelemaan asioita, vaan jätettiin yksin arvailemaan, mitä seuraaksi tapahtuu ja jos kysyin, niin kysymykseeni ei vastattu mitenkään vaan nainen poistui paikalta.

Myöhemmin en enää kysynyt, en oikeastaan halunnut ottaa mitään kontaktia, koska minulle tuli niin kamala olo. Pahoitin mieleni niin monesti.

"Mietin, miksi en osaa olla ihmisten kanssa, erityisesti naisten. Jos puhun, niin miksi puhutaan päälle, ei noteerata, ei kuunnella? Minulle ei kerrota asioita, jätetään yksin. Pahoitan mieleni. Miksi minua vältellään? Olenko niin kamala? En ymmärrä. Alkuun yritän, sitten tapahtuu jotakin ja vetäydyn ja itku tulee kurkkuun, jos alan miettiä, mitä jälleen on tapahtunut . Puhunko oudosti, sanonko vääriä asioita väärässä paikassa? En tiedä, mikä mättää vuorovaikutuksessani

On totta, etten ole kovin oma-aloitteinen puhumaan joutavia..minusta tuntuu kuin minua katsottaisiin kieroon, yritän hymyillä, katsoa silmiin ja olla kohtelias kaikille, olen vain oma itseni. Miksi kerään negatiivisia kokemuksia ihmisten ja erityisesti naisten parissa?..."  Tuossa omia ajatuksia edelliseltä viikolta, joita puhelimeen tallensin.

Tajusin sitten vasta jälkeenpäin mikä oli pelin nimi, tyttäreni ansioista. Tuo yksi nainen koki minut uhkaksi. Seurueessa oli joitakin miehiä ja nainen olikin ihastunut yhteen mieheen. Se selittää oudon käytöksen, keimailun miesten edessä, joka minua lähinnä nauratti sivusta katsojana jo tuolloin, vaikken ymmärtänyt, että nainen yritti kaikin keinoin saada huomion itseensä ja en ymmärtänyt käytöstä keimailuksi. Harmittaa vain, että olin uhka pelkällä olemassa olollani.

Nyt tämän näkökulman saatuani ymmärrän myös miesten käytöksen, he pyrkivät pois näkemästä tuota keimailua, joka oli jälkeenpäin ajateltuna jo liiankin näkyvää ja suorastaan rumaa.

No, palatakseni itseeni, kokemukseni oli jälleen samanlainen kuin aina ennenkin naisseurassa. Ilmeisesti minut koetaan toisten naisten taholta uhkaksi, joka pitää kumota kaikin keinoin. Sain ikävää kohtelua naispuoleisilta, ja varmaankin jatkossakin tulen saamaan. Tämä on yksi syy, miksi en halua olla tekemisissä naisvaltaisissa jutuissa, koska koen aina saman kohtelun muiden taholta.

Vuosien saatossa olen onnekseni oppinut olemaan välittämättä huonosta kohtelusta, nytkään se ei pahemmin hetkauttanut, kun en ajatellut asiaa, toki pahoitin mieleni useasti ja tiedän varmasti jatkossa, etten todellakaan halua olla moisten epäkypsien ihmisten kanssa tekemisissä.

Mietin, ymmärtääköhän semmoinen ihminen käyttäytyvänsä törkeästi toista kohtaan ja loukkaavansa toista, tekeekö tarkoituksella?

Se, että en osaa esittää, en osaa olla kuin oma itseni sellaisena kuin olen ärsyttää varmasti monia. Luin jostakin, että minunkaltaiseni ihmiset heijastavat vastapuolen puutteet selkeästi esiin ja se saattaisi olla syy siihen, miksi he sitten ärsyyntyvät ja alkavat kohdella huonosti. Sitä en vain ymmärrä, mikä minussa olisi sitten sellaista, mikä muilta naisilta puuttuu. Onko se minun itsenäisyys, sisäinen voima, jonka elämänkokemus on tuonut tullessaan yhdistettynä herkkyyteen, jota mikään kamaluus ei onnistunut tuhoamaan, se etten ole kovettunut sittenkään kivikovaksi, vaikka onkin monissa liemissä keitetty?

Saa nyt nähdä, osaanko pohtia tätä asiaa niin, että oppisin jotakin tästäkin kokemuksesta? Mutta, toisia ihmisiä ei muuteta, muutoksen pitäisi tulla itsestäni. En kuitenkaan halua lähteä samaan peliin kilpailemaan paremmuudesta naisten joukossa, siinä ei ole mitään järkeä, koska jokaisella on ne omat juttunsa. Minulle jokainen ihminen on samalla viivalla, tasa-arvoisessa asemassa kaikkien kanssa.