Olen ymmälläni. Vieläkin.

Tänään olen käynyt lapsen kanssa perheneuvolassa. Lapsi oli jo aamulla isänsä luona saanut itkeä, koska isä edelleen määrää ja käskee lapsen pukeutumisen. Tällä kertaa isä oli laittanut lapsen liian pieniin vaatteisiin. Lapsi oli yrittänyt prptestoida turhaan vastaan, lopputulema oli isän karjunta ja huuto sekä lapsen taipuminen isän tahtoon.

Koulupäivän jälkeen lapsi sitten alkoi laittaa ihmeellistä viestiä, kuinka isä on kysynyt lapselta haluaako hän muuttaa äidin luo? Saisi mukaansa telkkarin ja pelikoneenkin. Eihän se nyt noin mene, että isä jahkaa ja jahkaa erinäisten muuttoasioden kanssa ja puhuu lapselle itselleen tuollaista.

Siis joo, lapsen kannalta olisi kaikkein parasta, että asuisivat kaikki kanssani. Olemme kuitenkin sopineet aikanaan lasten vuoroviikkoasumiset sun muut ja lapset saivat sen poissa-olevan isän tilalle jonkinlaisen isän. Loistavan, kun sillepäälle sattuu. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, ainakin isänsä kanssa.

Lapsi pelkää isää, ja seurauksia kaikesta mahdottomasta ja mahdollisesta. Juuri nyt en ymmärrä tätä isän taktiikkaa ollenkaan. Ensin isä on vuosia sitä mieltä, että olen maailman huonoin äiti enkä ansaistisisi lapsia ollenkaan. Kiusaaminen on tasaiseen tahtiin jatkunut kohdentuen minuun ja edellisten vuosien aikana yksi sun toinen lapsista on ollut isänsä kiusanteon kohde.

Manipulointia, äidin haukkumista, kaikkea sontaa, josta itselle tulee lasten puolesta niin helvetin paha mieli. Isä esittää niin hyvää isää ulkomaailmalle, mutta helvetin portit aukeavat juuri sillä sekunnilla, kun ovi menee kiinni kodissa.

Juttelin äsken puhelimessa toisen lapsen kanssa. Hän kertoi kysyttäessä, että isä on ollut vihainen ja on ollut riitaa erään lapsen kanssa, sen joka kävi perheneuvolassa.

Mikä juttu tämä nyt on kääntää lapselle asia niin, että lapsen pitääkin haluta muuttaa äidin luokse? Eikö isä ole valmis kantamaan oman osuutensa? Se, että olen huolissani lapsista isä viikoilla ja tahdon lapsille mahdollisimman hyvät oltavat myös siellä, onko se väärin? Tämä lapsi on ollut isän silmätikkuna viime kesästä asti ainakin, ellei kauemmin. Ja nyt isä ihminen luulee jälleen, tai suunnittelee jotakin.

Onko joku hälle sanonut kenties, että hänen pitää lapselle sanoa, tai kysyä haluaako lapsi muuttaa minun luokse. Muuttamisasioista puhuminen pitäisi olla ensisijaisesti kahden vanhemman tehtävä. Ei niin, että lapsi ja vanhempi keskustelevat keskenään asiasta ja.

Voi kun ymmärtäisin tuota isän ajatuksenjuoksua ja pysyisin sen perässä. On lapsellekin ahdistavaa, kun isä hourailee tuollaisia. En oikein itsekään ymmärrä.