Toivon iloa ja onnea, hersyvää huumoria, terveyttä, energiaa ja rahaa kaikille perheenjäsenilleni!

Kaipaan pilke silmäkulmassa touhuamista, energisyyttä ja sitä elämän iloa, joka on silloin tällöin käynyt vierailulla perheessäämme.

Juuri nyt on paljon stressiä, ahdistustakin. Jossakin seinän takana lymyää se mörkö, peikko luoden varjoaan perheen ylle ja siitä tahdon eroon. Haluan, että asiat lähtevät rullaamaan oikein, hyvin ja niinkuin niiden pitääkin mennä. Haluan, että vihdoinkin negatiivinen kuorma menisi pois ja tilalle tulisi kevyttä ja positiivista elämää mahdollisimman pitkäksi aikaa, vaikka lopuksi elämää. Elämän raskasta taakkaa on jo kannettu ihan tarpeeksi, liian kauan. Nyt saa riittää niin minun osalta kuin muidenkin perheenjäsenten.

Toivon sen lottovoiton kilahtavan tilille, mielellään useamman miljuunan. Raha ei tee onnea, ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se helpottaa elämää paljon. Jos olisi rahaa, edes muutama satanen ylimääräistä kuukausittain, voisin käydä ruokaa ostamassa, voisin olla paljon enemmän äitini apuna, voisin hankkia lapsille ne normaalit varusteet edes sinne kouluun, voisin yllättää joskus jopa itse itseni ja käydä kampaajalla. En ole yli kymmeneen vuoteen käynyt, itse leikkaan tukkani, silloin kun se on latvuksista liian hamppuinen ja harja ei enää mene läpi.

Voisin käydä lasten kanssa viikottain uimassa, vanhimmatkin lapset saisivat mieleisensä harrastuksen, voisimme käydä elokuvissa, teattereissa, tapahtumissa ja kesäisin vähän käuempanakin. Lapset saisivat tekemistä kotiin, voisivat tavata kavereitaan enemmän, tehdä asioita kavereiden kanssa. Voisin ostaa joskus jäätelöä ja kermavaahtoa tuoreiden mansikoiden kanssa.

Voisin palkata joskus siivoojan kotiin, voisin vaihtaa auton edullisempaan, voisin asua sellaisessa kodissa, joka ei ole kuin läävä, kuten nykyinen. En pidä tästä kodista yhtään, koska tämä on vaan niin kamala kaiken kaikkiaan. Alkeellinen, jos niin voisin sanoa. Ei vastaa ollenkaan tämän ajan asumisvaatimuksia, mutta minkäs teen. Vaihdan aina vaan pienempään ja pienempään tulojen pienentyessä.

Voisin maksaa laskuni ja senkin jälkeen jäisi rahaa muuhun kulutukseen. Voisin huolehtia omasta ulkonäöstäni, voisin lapseni vaatettaa kuten muutkin ikätoverinsa, voisin ostaa lapsille sen, mitä he tarvitsevat, mukisematta ja ilman ankaraa säästökuuria. Ylipäänsä voisin olla lasteni kanssa ja viettää aikaa muuallakin, kuin aina kotona. Kun jo pelkkä bensa maksaa liikaa, joudun aina miettimään ajot hyvin tarkkaan.

Ennenkaikkea olisi varaa hoitaa itse itseni terveeksi. Nyt ei ole, minulla ei ole varaa enää yhteenkään käyntiin terveydenhuollossa. Koko talous menee miinukselle, kuten myös lasten käynnit terveydenhuollossa.

Voisin varmistaa lasteni lasteni oppimista kotona, jos olisi varaa hankkia tietsikka, jossa olisi asianmukaiset ohjelmat, nettiyhteys jne. Olisi varaa hankkia rikkimenneiden laitteiden ja puhelinten tilalle uudet. Vaan nyt ei ole varaa.

Olisin todella iloinen, jos minun ei tarvitsisi sanoa eioota lapsille. Tai laittaa heitä valitsemaan edullisen säästöruuan ja jonkin haluamisen kanssa. Nyt, jos joku lapsista tarvitsee vaikka uudet housut, joudun sanomaan, että seuraavat viikot on sitten tiedossa halpaa ruokaa, koska kaikkeen ei riitä rahat. Se saa oman mielen matalaksi.

Elämä olisi paljon helpompaa, jos olisi rahaa käyttöön. Ihminen, joka on aina tottunut saamaan kaikki perustarpeista lähtien, ei ymmärrä millaisten asioiden kanssa köyhä joutuu painimaan. Miten on halventavaa ja noloa sanoa lapselle, että sori, ensin pitää äidin säästää ja se tarkoittaa sitä, että myös te lapset joudutte säästötalkoisiin. Kun säästetään, niin autolla ei ajeta metriäkään ylimääräistä, ollaan kotona. Kaupasta ei osteta kuin välttämätön, perusruoka. Turha pyydellä mitään kallista, kuten lasagnea tai salaatteja ruualle. Eilen jouduin kieltämään lapsilta leivänpäältä juuston, kun olin laittanut ruokaan juustokuorrutteen. Se, mikä kuluu toisaalla, on pois toisaalta. Molempiin vaihtoehtoihin kun ei ole varaa.

Säästö syntyy hyvin pienistä asioista. Itse säästän shamppoota ja vettä käymällä suihkussa harvemmin, jos ei ole pakko poistua kotoa, en myöskään peseydy. Sama hammastahnan kanssa nykyisin. Jos ei ole pakko lähteä, en myöskään pese hampaita. Ihan turhaa kulutusta.

Kun auton joutuu käynnistämään, niin samalle suunnalle ja samalle kerralle on mahdutettava kaikki menot. Edestakaisin ei ole varaa ajella turhaan. Monesti joudun sanomaan lapsille, että en voi viedä, koska olen päivän ajot jo ajanut, on pakko päästä vielä sillä tankkauksella muuallekin ja jos lähden viemään lasta, en sitten itse pääse menoille tai kauppaan seuraavana päivänä.

Elämä on hankalaa rahanpuutteen vuoksi. Miesystävä ei hirmuisesti tuo helpotusta asiaan,vaikka onkin poissa nykyisin aamusta iltaan. Hyvä niin, sillä en kestä häntäkään enää. Se, ettei toinen tunnu välittävän minusta, saa minut kovin kyyniseksi häntä kohtaan. En osaa välittää itsekään, en enää. Aikani yritin ja yritykseksi jäi. Kaipa suhteemme on käytännöllinen. Hänellä on puhtaat pyykit ja ruoka kotona, sekä puhdas peti missä kuorsata. Taksi kyyti toimii niinkauan, kunhan hän muistaa tankata omat matkansa. Siinäpä se sitten suhde, kaikessa yksitoikkoisuudessaan. Välillämme ei ole enää lämpöä, ei yhteistä missään määrin. En enää katso häntä edes silmiin. Häntä ei kiinnosta ja on vain ajan kysymys, milloin pyydän häntä pakkaamaan tavaransa. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Parisuhde on muutakin, kuin kuorsaamista. Paljoa en ole vaatinut, hyvin vähään olen ollut tyytyväinen, mutta nyt ei ole sitä vähääkään enää jäljellä, niin miksi vielä katselen tätä onnetonta ja pystyyn kuivunutta olematonta suhdetta?