Jaaha, draama näyttää jatkuvan edelleen elämässä. Kun yhtenä päivänä tuntuu, että kaikki on vihdoin reilassa, seuraava aamukin näyttää positiivisen puolensa, unikin oli syvää ja hyvää. Ja sitten kesken päivän puhelin pirisee. Arvaan jo soittajasta, että nyt on jälleen hätä joka vaatii minun apua, toimenpiteitä. Kahden soittoyrityksen jälkeen tavoitan ihmisen ja pakkohan se on sitten lähes tulkoon siltä istumalta lähteä paikanpäälle...

Siis heti kun elämässä näyttää olevan sekunnin mittainen hengähdystauko oman perheen draamoissa, niin sitten sitä sataa roppakaupalla niskaan muiden taholta. Ei kyllä yllätys ollut enää, sehän on sitä ihan normaalia minun elämää...

Jos ei omassa perheessä, niin sitten jonkun muun läheisen elämässä sattuu ja tapahtuu, enemmän tai vähemmän.

Hengähdystaukoa omaan elämään ei ole näkyvissä, en tosin osaa sitä edes kaivata. Kun sellaista ei ole koskaan ollut. En ole ollut lomalla oikeastaan koskaan, niin että loma olisi ollut myös minulle lomaa. Viimeksi vaihtaessani maisemaa, siitä on jo vuosikymmen ja tuolloinkin olin vain tukholmassa risteilyllä, edes maihin en jaksanut lähteä vaan muiden mennessä itse jäin hyttiin nukkumaan niiksi pariksi tunniksi. Samoin viikon mittaisesta syyslomasta pohjoisessa on jo melkein saman verran aikaa ja tuolloinkin olin pelkästään lastenvahti.

Lasten isäkin yllätys yllätys jaksaa jokainen viikko yllättää negatiivisella tavalla. Luulee kiusaavansa minua, mutta tekee kiusaa vain ja ainoastaan omille lapsilleen, jotka kärsivät suoraan isänsä julmuudesta ja typeryydestä. Olen jo pitkään miettinyt, miksi juuri minun pitää sitäkin asiaa vain sietää ja kestää, ilman että itse voin asioille yhtään mitään? Olen jotenkin tympääntynyt tähän vuosikausia jatkuneeseen jatkuvaan kiusantekoon lasten kautta ja heidän välityksellään.

Luin iltalehdistöstä jutun, tai oikeastaan useamman, joissa kuvailtiin eron jälkeisiä ongelmia ja niiden oikeuteen asti johtavia riitaisuuksia ja kiusaamista. Samoin kuin kyyneleet valuivat jälleen, lukiessani eräänkin ihmisen kokemuksia parisuhteesta. Mietin, että noinko vähällä ne jotkut ihmiset pääsevät otsikoihin, jos nyt kerran joutuu oman miehensä taholta raiskatuksi ja muutamia kertoja pahoinpidellyksi? Niin, entäpä se vuosikausien piina, manipulointi, pelko, uhkailut ja väkivalta kaikissa muodoissaan omalla kohdallani, olen joutunut sietämään ja kestämään helvetillisesti asioita, vuosikausia ja jokainen päivä ja edelleen sama jatkuu mutta lasten kautta, ja vielä olisi tätä samaa menoa jäljellä muutamia vuosia kestettävänä. Ainoa vaan, mikä itseäni huolettaa, on lapset joiden mielenterveys on koetuksella, masennus ja itsetunto-ongelmat alkavat olla jälleen tapetilla, kuin myös selkeät laiminlyönnit isän taholta ja välittämisen puute, jonka lapset tiedostavat. Yksikin lapsi hakee omassa harrastuksessaan nykyisin sitä isähahmoa, miestä, joka kohtelee lasta reilusti ja kunnioittaen. Isähän ei siihen kykene. Isä kykenee vain hallitsemaan lasta kaikin mahdollisin keinoin ja siihen päälle lyttyynlyömään kaiken lapsen itsearvostuksen ja itseluottamuksen.

Olen jotenkin niin väsynyt tähän, koska isompien lasten kohdalla lopputulos isänsä kohtelusta on näkyvillä. syyt ja seuraukset ovat tiedossa ja minä joudun olemaan se aikuinen, joka korjaa vahingot ja sietää lasten pahan olon, hankin lapsille apua ja yritän tehdä parhaani, jotta elämässä olisi jotakin elämisen arvoista, jotakin odotettavaa, jotakin sellaista, joka saa lapsen uskomaan omaan itseensä, omaan tulevaisuuteensa, omiin kykyihinsä jne.

Pienimpien kohdalla jo nyt näyttää siltä, että he joutuvat samaan myllyyn isänsä taholta kuin muutkin, itseni mukaan lukien. Tuntuu niin järjettömältä ajatella, että jos lapset vielä pitkään joutuvat olemaan isänsä vaikutuspiirissä, heille tapahtuu aivan samoin kuin osalle muita lapsia. Ja sitten koko loppuelämä menee erinäisten ongelmien korjaamiseen, ongelmien, joita ei syntyisi, jos ja kun lapset saisivat elää luonani, tasapainoista ja normaalia elämää, ilman pelkoa isästä ja hänen hallinnantarpeestaan ja henkisestä väkivallasta, jota hän tietämättään käyttää myös lapsiin ja tapojaan, joilla hän lyttyyn lyö lapsen kuin lapsen yksi kerrallaan.