Kiitos, lapseni ja miesystäväni. Kiitos heille, jotka tänään meille saapuvat yhteisen aterian äärelle.

Niin, nythän on jo aatto, kello on aika lailla yöllä puoli kolme, kun istahdan kirjoittamaan. Joulu saapuu meille, kinkku tuoksuu uunissa ja ruuat alkavat olla valmiina. Kinkun valvojaisten ohella paketoin viimeisiä lahjoja ja mieleeni herää, menikö vähän yli lasten toivomusten toteuttamisen kanssa? Ehkä vähän, mutta niin monena edellisenä vuonna olen kituuttanut, itkenyt kun en ole voinut toteuttaa yhen yhtä toivetta ja nyt tänä vuonna siihen oli mahdollisuus ja olen siitä niin onnellinen, kerrankin.

Lapsia on jännittänyt koko viikon, he ovat odottaneet tätä yötä, sitä että saavat herätä aamuyöstä joulukinkun herkulliseen tuoksuun ja nukahtaa uudelleen. He odottavat niitä meidän perinteitä, kuuluu esimerkiksi aamusauna, jouluinen puuro hämärässä kynttilän loisteessa syötynä. Jouluiset lastenohjelmat telkkarista ja ennenkaikkea lumiukko. Minä häärään keittiössä, valmistellen juhla-ateriaa.

Selvisin kaikesta, ilman kiirettä, ilman sressiä. Ja vaikka menikin myöhään, kuten uumoilin, tuli mieleeni pikkulapsiajat, jolloin ei itselläni ollut muuta mahdollisuutta, kuin paketoida lahjat viimetipassa, aattoyönä. Hymyilin itsekseni ja olin ja olen onnellinen juuri tässä, hetkessä. Onnellinen ennenkaikkea lapsistani.

Unohdan murheet, unohdin murheet ja olen tänään kokkaillut monenmoista meidän perheen herkkua. Joulupöydästämme löytyy tänä vuonna meille luksusta. On kolmenlaista kalaa, silliä, uunilohta sekä kylmäsavustettua kalaa. Lihoja myös useampaa erilaista. Hirvipaistia, kinkkua ja karjalanpaistia. Imelletty perunalaatikko on kaikkien herkkua, kuten myös porkkana,- ja lanttulootat. Nirsoille vieraille on tarjolla kotoista keitettyä perunaa karjalanpaistin kera ja laatikkona toimii makaronilaatikko. Rosollin ostin valmiina, vaikka olen sen useinmiten tehnytkin itse, Nyt oikaisin hieman.

Jälkiruuaksi tein kahta eri kiisseliä, luumu,- sekä mustikkapunaviinimarjakiisselit kermavaahdolla. Kahviherkkuna illalla on sitten suklaavadelmakakkua ja torttuja. Piparit menivät viikolla parempiin suihin ja uskon kakussa olevan riittämiin. Karkkia lapset saavat hirmuisesti, sen verran tunnistin paketeista tuttuja lootia, joten sekin pulma ratkesi. Unohdin meinaan ostaa herkut siis joulusuklaat ja karkit. Vaan, ei se haittaa. Eiköhän kinkussa ja itsetehdyssä sinapissa ole herkkua kylliksi, koko vuodeksi taasen. Kun kolme päivää syö samaa, se riittääkin. Vaan kinkku saattaa loppua, isolle porukalle tuo kahdentoista kilon herkku on vain pieni maistiainen. Lisäksi on keitettyjä herneitä, niitä pitää olla aina.

Tätä kirjoittaessa istun siis ensimmäistä kertaa sitten eilisen aamun, heräsin jokseenkin virkeänä ja touhu alkoi heti herättyä. Olin myös se viimetipan lahjojen etsijä, en vain ole ehtinyt aiemmin ja tänään onkin ollut pyykinpesusta siivoukseen tekemistä, ruuanlaiton lomassa.

Tämä joulu on lasten joulu, mutta myös jollain tapaa itseni? Minussa asuu juuri nyt syvä rauha, ei ole kiire minnekään. Asia kerrallaan ja nyt on aika käydä hetkeksi maate, pari tuntia ehdin nukkua ennen saunaan menoa. ja kinkun viimeistelyä. Yritän jo huomenna vähän rentoutua, istahtaa sohvalle lasten kanssa ja vain nauttia.

Hyvä joulu on saapunut meillekin, kiitos.