Pitkästä aikaa istun koneella, ihan kokonainen päivä "vapaa". On tässä ollutkin viimeiset pari viikkoa sellaista menemistä, etten ole perässä tahtonut pysyä. Tänään huilaan ja teen pienen pieniä puhdistustöitä tässä uudessa kodissa. Ilmeisesti tässä kodissa on majaillut kissoja aiemmin, koska nyt kaiken likaisuuden ja paskan hajun alta alan erottamaan eri hajut ja mistä mikäkin paikka haisee ja osaan suunnata desinfiointipesun juuri oikeisiin kohtiin. Edelleen olen hieman kiukkuinen, oikeastaan jokainen kerta, kun alan pesemään pois edellisen asukkaan pinttynyttä likaa seinäpinnoilta, ovista, karmeista, pattereiden väleistä. Pieni imurin suutin on ollut ahkerassa käytössä ja helpottanut vuosien pölykertymän puhdistamista. Suututtaa siivotessa niin paljon, mietin vain, miten ihminen voi oikeasti olla niin sika, ettei kykene pitämään kotia puhtaana? Onko kyseessä tietämättömyys vaiko vain laiskuus ja välinpitämätön asenne siivousta kohtaan?

Oma lääkitys näyttää auttavan, krooninen fyysinen väsy on ihan vähän helpottanut. Olo ei ole vielä tosin mikään duracell-pupu, mutta tämä energiataso on jo ihan huippua entiseen oloon verrattuna, ajatuskin kulkee hieman paremmin ja en käy hitaalla enää. Huomaan sen varsinkin aamuisin, kun iloitsen siitä pienestä, että olo on hieman enemmän normaali. Fyysinen reagointi on nyt kuin yön ja päivän ero, kun mietin aikaa ennen lääkettä. Toimin kuin hidastetussa filmissä konsanaan ja tämäkin alkaa helpottamaan. Kykenen jo jopa hymyilemään ja energiaa riittää tunteisiinkin, siihen minun tapaani reagoida.

Muutamia sivuvaikutuksia lääkkeillä näyttäisi olevan, kuten aamuinen pahoinvointi, jonka johdosta jouduin jo tekemään varmuuden vuoksi raskaustestin, vaikka olisihan se ollut ihme. petipuuhia meillä ei harrasteta, joten todennäköisyys raskaudelle onkin 0%. No, tulos oli onneksi negatiivinen ja abortin olisin jokatapausessa joutunut valitsemaan, lääkityksen vuoksi.

Tämä koti tuntuu kodilta, ensimmäistä kertaa kymmeniin vuosiin. Vaikka täällä on ahdasta, olen saanut järjestettyä jokaiselle lapselle oman sopen ja oman tilan nukkumiseen. Paria kaappia tai muuta vastaavaa säilytystilaa etsin vielä, tilanjakajaksi olohuoneeseen.

Lapsilta olen kysellyt tunnelmista, jokainen nukkuu paremmin täällä, kuin vanhassa kodissa. Luulen syynkin olevan selvä, seinät eivät ole paperia ja ulkoa tulevat äänet eivät häiritse enää, samoin kaupunkivalaistus ei kantaudu huoneistoon ja kodin saa pimeäksi, ilman verhojakin. Myöskään naapureiden äänet eivät häiritse arkea, vain omat metelit kuuluvat, jos on kuuluakseen. Tässä kodissa on toiminnoille omat paikkansa, on tilaa ikäänkuin enemmän, vaikka muutimmekin pienempään, mahdumme tänne jokatapauksessa paremmin. Meillä on täällä kotoisa tunnelma, vaikka osa tavaroista onkin vielä laatikoissa, mutta arki on lähtenyt pyörimään jokseenkin hyvin ja aina se tästä vaan paranee. Muuton myötä parani elämänlaatumme huomattavasti, vaikkei kaikki olekaan mennyt, kuten eräässä tv-ohjelmassa konsanaan.

Olin jo vuosia toivonut, että saisin radion keittiöön. Tilaan, jossa vietän paljon aikaa ja olen halunnut kuunnella musiikkia. Nyt sekin mahdollistui, työtasoa on sen verran enemmän, että raaskin oman pienen viihdelaitteistoni sijoittaa keittiön puolelle ja mikä parasta, se ei ole silmissä ensimmäisenä, vaan sopivasti piiloutuu ns nurkan taakse. Ruokailutila on pieni, mutta mahdumme entisen pöydän ääreen juuri ja juuri. Tunnelma pöydän ääressä yhdessä syödessä on kotoisa ja intiimi, uskon lastenkin tykkäävän, nurisevia kommentteja en ole kuullut, vielä.

Suuri olohuone pelasti ja paikkasi yhden makuuhuoneen puutteen. Olohuoneestakin muodostui kovin mukava, pieni pesä jossa mahdumme koko perhe rentoutumaan ja nauttimaan yhdessä-olosta. Kannatti tosiaan nähdä se vaiva, että pyörittelimme yhden päivän huonekaluja etsien kaikkein sopivinta ratkaisua juuri meille ja jo olemassa oleville huonekaluille, osa huonekaluista on uniikkia mallia, eli olemme ne itse tehneet ja niistä luopuminen ei tullut kyseeseen. Vaivalla ja rakkaudella tehty, meille. Vaikka alkuun näyttikin toivottomalta sovittaa kaikki tarpeellinen samaan tilaan, pieniä kompromissejä tekemällä sitten löytyi oikein sopiva järjestys.

Kupillinen kahvia ja sitten sen kissanpissan hajun lähteen jäljille, uskoisin saunasta sen löytyvän, ja kloorilla ajattelin koko tilan pestä, josko sitten haju-ongelma alkaisi helpottaa?

Ja kohtahan pääsen jo miettimään joulujuttuja? Juuri sopivasti uskoisin saavani siivoukset loppuun ja pääsemme portaikkoon rakentamaan tonttu-ovea! Ihastuin ideaan ja aiomme sen toteuttaa myös meille...