Melkoisen paljon on uudessa asunnossa loistavia juttuja, joista olen iloinen. Liikuntaa portaiden muodossa, seinät ovat muuta kuin paperia, keittiö on toimiva, vaikkakin pienempi ja kaappitilaa runsaasti, tyhjinä moni kaappi edelleen.

Tärkein juttu itselleni on kuitenkin kodin tunnelma, joka on sellainen, että tulen vihdoinkin kotiin. Jo pihapiirissä hymy nousee kasvoille, täällä on rauha, ei entistä levotonta tunnelmaa, jota en saanut pois itsestäni edellisessä kodissa. Sama juttu sisällä, vaikka kaaos onkin vielä hallitseva sana, siivottomuus on hidastanut asioiden paikoilleen laittoa hurjasti, siltikin tiedän olevani nyt kotona.

Kuukaudessa saamani tulo menee kokonaisuudessaan vuokraan, ja laskuihin. Taloudellinen tilanne siis pysyi plusmiinusnollana. Muttei sentään miinuksen puolelle. Tilannetta helpottaa vielä vähän kalliiden kustannusten auto, joka vaihtuu piakkoin toivottavasti halvempaan. Jahka siis saan vähän säästettyä...

Kävin myös lääkärissä, itselleni tuli vähän luulotautinen olo, ihan kuin lääkäri ei olisi uskonut minun olevan todellakin niin kipeä kuin olen ollut ja olen edelleen. No, pientä toivoa olon suhteen on olemassa, sain saman lääkityksen, kuin mitä nuoruudessani söin ja joku apu niistä oli tuolloin, aika näyttää miten nyt käy.

Muuton tiimellyksessä olen myös käynyt päivittäin auttelemassa kaveria hänen työmaallaan, aikaahan minulla on ja vaikka muuttosiivoukset ovatkin sotkeneet kaiken, silti minusta on ollut mukavaa lähteä päivisin pois kotoa, ihan kuin töissä kävisin, vaikken käykään, mutta jo pelkästään se, että jokaiselle päivälle on jotakin tekemistä muuallakin kuin kotona, on jo paljon.

Muistelen sitä viikkoa, kun olin tekemässä muuttoa, en oikeastaan päässyt aamuisin liikkeelle, kroppa oli todella "rikki" ja torkuin päivisin sohvalla jaksamatta kuin hetken kerrallaan olla pystyssä. Sen verran uusivanha lääkitys on jo auttanut, että aamut ovat hieman helpompia, päivät menevät kropan väsymisen puolesta paremmin, jaksan siis paremmin kokonaisen päivän jo touhuta melkein kuin terveet ihmiset.

Eilinen oli väsymisen huippu, kotiin tultua päätin, että pidän vapaan tämän kodin siivousten osalta, niin puhkinainen olo oli illalla kotiuduttuani. Siivousten osalta työnsarkaa riittää, uusi tavoitteeni onkin, että kunhan nyt jouluksi saisin kaiken kuntoon, yhtään nopeammin en jaksa todellakaan. Päivät venyvät jo nyt, eräs ilta silitin olohuoneeseen verhoja vielä kymmenen jälkeen illalla.

Pahvilaatikoita ja vaatepusseja olisi vielä purettavana, jahka ensin löytäisin tähän taloon sopivia kaappeja, niin että ne sopivat muuhun sisustukseen. Tilannehan on se, että pienimmillä ei ole enää omaa huonetta lainkaan, vaan joudun järkkäilemään heille omat sopet niin nukkumiseen kuin muuhunkin ympäri kotia. Isommasta kodista pienempään kotiin muuttaminen on ollut yllättävän haastavaa, huomasin, että minun pakko jossakin kohtaa uusia kaikki huonekaluni nykyisten ollessa liian suuria tänne. Lottovoittoa odotellessa....

Ennen varsinaista muuttoa tosiaan siivosin kaksi päivää likaa ja eritteitä uudessa kodissa. Siitä alkoivat kaikenmaailman viivytykset ja epäonnistumiset asiassa kuin asiassa. Huono onni on ollut pahempaa, kuin Aku Ankalla ja olen jopa muutaman itkun tirauttanut kaiken hässäkän keskellä. Silti, luotan siihen, että asioilla on tapansa järjestyä ja niin ne ovat tehneetkin, vaikkei nyt aina ihan siten, kuin olisin itse toivonut. Mutta, lopputulos on ollut sama, joten mitä sitä sitten "turhia" valittamaan.

No, suihkuun ja "hommiin" taas päiväksi, olen iloinen että pääsen hyvällä syyllä poistumaan kodistani muutamiksi tunneiksi mukavaan seuraan ja jos minusta on yhtään apua toiselle, se on hyvä se. Niin, veden laatu parantui huomattavasti muuton myötä, on ihan käsittämätön tunne käydä suihkussa, kun vesi ei kuori ihoa ja kuivata, ja se on jopa juomakelpoista, ei haise tai maistu käsitettelylle ja kloorille ym. aineille.