Jostain luin viikolla uutisotsikon, jonka mukaan joku toimittaja? oli pärjännyt yhden viikon 50eurolla, siis ruokien suhteen. En viitsinyt edes avata juttua sen tarkemmin, kun mieleeni hiipi ärtymys. Kyllähän nyt yksi ihminen pärjää, kaksikin vielä pelkkien ruokien kanssa tuon viikon. Mutta, entäpä kun lukuun lisätään ne lapset, vieläpä sen kokoiset, että syövät jo kuin aikuiset?

Kuka tekisi sellaisen kokeilun, missä suurilapsinen perhe yrittää tehdä mahdottomasta mahdollisen? Ärsyttää tuollainen vapaa-ehtoinen kikkailu. Entäpä kun tuo pärjääminen on jokaviikkoista, vuosien ajan? Jaksaako herra, neiti, rouva toimittaja sellaista, vuosien ajan? En usko siihen itsekään. Mutta, taas saatiin hieno uutisotsikko, taas tehtiin ja todistettiin jotain, minkä ainakin itse koen loukkaava, sen ettei ihmiset usko, miten vähällä sitä voikaan tulla toimeen.

Todistin tänään itsekin, ihan itselleni ja skeptiselle miesystävlle, että saan pienen rahan riittämään useamman päivän ruokiin. Tänään käydessäni vihdoinkin useamman kuukauden tauon jälkeen omineni kaupassa, rahaa meni vain 38 euroa ja sillä me syömme näillä näkymin todella monta päivää. Sain samaan koriin niin itselleni kalliita kaloja, tuoretta jauhelihaa kuin vähän hernekeittosäilykettäkin pahan päivän varalle. Hintaa nosti myös gluteeniton jauhoseos sekä silloin tällöin tarvittavat pikkuhousunsuojat. Hedelmää ja kasviksiakin mahtui koriin oikein mukavasti.

Mitä sitten pelkistä juuri ostamistani aineksista sitten saan meille kahdelle? Kalapihvejä, valkoista sipulikastiketta keitetyillä porkkanoilla ja perunoilla tai porkkanaraasteella. Kaalilaatikkoa, josta sitten syö enemmän kuin kaksi päivää ja jääkaapista löytyy punajuurisäilykettä lautasen piristykseksi. Riisipuuro on oikein maukas ruoka kiisselin kera, samoin pelkkä hernekeitto purkista, josta riittää kahdelle yhdeksi ateriaksi. Ja viimeisenä eli seitsemäntenä päivänä voisi tehdä vaikkapa pakkesta jonkin lihakastikkeen perunamuusilla.

Kauppakassiin tuli mukaan vielä pari viilistä, munia, sipulia, riisia ja siis pussi perunaa. Ja lopuilla rahoilla voi käydä sitten maitopurkin tai kahvin tai jotakin muuta uupuvaa loppuviikolla. Että eihän tuo nyt ole temppu eikä mikään pärjätä vähällä rahalla viikkoa ja hämmästyin vielä, koska sain myös omat kalliit jauhoni ujutettua tuohon summaan.

Nykyään ihminen vain tahtoo syödä, enemmän kuin olisi tarpeen. Syömme sitä samaa "ravintoa" myös millä teuraseläimiä lihotetaan suuremmiksi ja nopeammin teuraskypsiksi. Vääjäämättä ihminenkin lihoo syödessään samaa rehua, eri muodoissa tosin, mutta alkuperä on jokatapauksessa sama.

Vähempikin riittää, myös määrällisesti syötynä. Vielä muutama vuosikymmen sitten ei ollut lihavia ihmisiä suomessa, jos joku oli tai näytti lihavalta, kokonumero vaatteissa oli l-xl tai 40 alkava . Lapset olivat nykyiseen nähden langanlaihoja, jopa anorekstisen näköisiä, mutta siis normaaleja. Nykyisellään on kovin harvinaista nähdä vanhanajan normaalipainoisia lapsia tai edes aikuisia. Ennen lihavammat ihmiset erottuivat väkijoukosta selvästi, tänään on päinvastoin, laihat ja siis normipainoiset erottautuvat selvästi joukosta.

Jokin siis mättää, siinä mitä ostamme kaupasta ja muualta ulkoruokintapaikoista, jokin on pahasti pielessä sen suhteen, mitä ihminen tänäpäivänä suuhunsa laittaa. Ite olen kovin miettinyt, mikä olisi mahdollisesti muuttunut ja ainakin tuo lautasannoksen koko on kasvanut roimasti. Muistelen, miten ennen lautaselle riitti maksimissaan se kaksi pienehköä perunaa ja vähän kastiketta päälle, ehkä pari tomaattisiivua, pari kurkkusiivua? Ja sillä nälkä lähti. Nykyisin moni syö kerrallaan liikaa, ja vielä useamman kerran päivässä. Ihmekös kun porukka lihoo lihomistaan ja kotiruuan päälle vielä työpaikan ateriat, välipalat, ja se ulkona herkuttelu ja viikonlopun sipsiherkkumätöt siihen päälle, limpsaa ja muita juomia unohtamatta. Ennen limpsaa juotiin tyyliin kerran pari vuodessa, mehua synttäreillä ja karkkiakaan ei syöty joka viikko. Synttäreillä korkeintaan.

JOkin on muuttunut, ravinnossamme on jokin osanen lähtenyt kulkemaan väärään suuntaan tai jotain tullut lisää, joka tuhoaa ja runtelee niin terveyden kuin päänkin, onhan samaan aikaan kaikenmaailman mielenterveyden ongelmatkin tulleet enemmän ja enemmän näkyviksi.

Entisaikaan hullu oli oikeasti hullu, nykyisin on ihan normaalia popsia helpottavia lääkkeitä jaksamiseen ja alakuloon. Ravinnolla on mieleenkin suurii vaikutus, jota kukaan virallinen lääketieteen parissa työskentelevä ei halua tunnustaa, koska lääkeyhtiöt ovat maailman suurin bisnes. Se on tabu, kuten sekin että jokin aiheuttaa syöpää ja sitä ei sitten saa parantaa, koska syöpöpotilas tuo pelkästään lääkeyhtiöille miljoonien tulot.

Bisnes on bisnestä, ensin keksitään tuote, jonka jäkeen mietitään keinot tuotteen myymiseen ihmisille ja mikäpä sen parempi kuin peloilla  peloittelu, uhkailu ja joskus kovin hienovarainen kiristäminen ovat osa markkinointia eli tuotteen myymistä ihmisille.

Nykyinen ruokakulttuuri on yksi sairastuttava tekijä ihmisissä. Niin laatu, kuin määräkin. Liikaa ja toisaalta jotakin liian vähän, kuten kivennäisiä, vitamiineja, hiukkastason mineraaleja. Näistä terveyden perusasioista ei lääketiede puhu mitään, hiljenee ja nostaa haloon jostakin epäolennaisesta joskus jopa täysin hatusta vedetystä jutusta.

Monet vitamiinien puutostilat aiheuttavat esimerkiksi masennusta ja mielen alakuloisuutta. Mutta, on helpompaa heittää kallis masennuslääkeresepti kouraan, kuin etsiä syytä oireille elintavoista ja siitä, mitä ja miten kohtelee kehoa esimerkiksi ravinnon puolesta. Tai puhua siitä, mikä on oma näkemys asioista, kuin vain jättää ihmisen toisten näkemyksien varaan, kun pitäisi sitä ja tätä unohtaen ihmisen oman näkemyksen.

Se, mikä on toiselle oikein ja hyväksi, ei välttämättä ole toiselle ollenkaan. Ei ihmisiä voi niputtaa yhteen ja samaan kategoriaan minkään asian tiimoilta. Erilaisuus piilee juurikin tuossa. Jollekin joku asia on normaalia vaikkapa syömisten suhteen, toiselle se ei taas sovi missään määrin. Jokaisen pitäisikin oppia kuuntelemaan omaa itseään ja tunnistamaan ne omat jutut, jotka aiheuttavat hyvinvointia itselle ja perheelle.

IMG_7989.jpg