Mitä jos muutan? Kun muutan? Nyt odottelen tietoa mahdollisesta sopimuksen allekirjoituksesta ja se tarkoittaisi sitten joulua meille uudessa kodissa.

Onneksi olen kuskannut kodista kaiken ylimääräisen, helpottaa muuttohässäkkää huomattavasti. Mitään ei ole ylimääräistä. Ajattelin hommata muutamia kannellisia muovilaatikoita, joihin saan pakattua irtonaiset jutut ja sitten ne laatikot saavat uuden tehtävän, koska uudessa kodissa on pienehkö vaatehuone, jee. Uskoisin sinne saavani kaiken sen, mitä olen tähän nykyiseen yrittänyt mahduttaa eri huoneiden kaapistoihin. Ja jos ei mahdu, kylmästi vaan pois tai sitten toivon, että uuden kodin taloyhtiön varastotila olisi käyttökelpoinen. Tässä siellä kanakopissa ei voi säilyttää kuin korkeintaan ulkotavaroita, koska haju ja kosteus.

Kuvittelen jo kuinka saisin uuden kodin sisustettua jokseenkin meille mukavasti. Yhden makuuhuoneen poisjäänti tarkoittaa sitä, että olohuoneeseen joutuu jotkin perheenjäsenet majoittautumaan ja tuo tuleva uusi koti oli juuri sellainen, että siihen saa olohuoneesta jaettua oman tilan jollekin/joillekin.

Samaan tilaan en voi tosin enää laittaa jokaiselle omaa soppea, perherauhan takaamiseksi, joten voi olla, että osa porukasta nukkuu toisaalla ja päiväsaikaan saa sen oman tilan toisaalta. Huoneistosta löytyi myös se möksytysnurkka ihan kirjaimellisesti, sinne ajattelin panostaa lapsia ajatellen säkkituolin, kunnon valot ja pienehkön hyllyn tai vastaavan ja saa sitten vetäytyä sinne, jos omaa rauhaa kaipaa kovin. Mieleeni tuli ihan Harry Potterin oma pieni kolo.

Piha oli aivan ihana, tosin työtä vähän vaatii perata sammaloituneet alueet, lemmikkimme varmastikin viihtyy siinä mainiosti ja ulos katsottaessa ikkunoista näen luonnon, kuulen luonnon, koska metsä alkaa ihan takapihalta. Mietin jo, jaksanko alkaa kaivamaan ylös juuri istuttamiani kasvustoja vai jättäisinkö ne tähän pihaan? Osa kivistä myös pitäisi jaksaa raahata, ne ovat itselleni tärkeitä elementtejä.

Muuton yhteydessä tiedossa on liian paljon puunausta, siivousta uudessa kodissa. Mitä nyt kävin siellä tutustumassa, huomioni kiinnittyi aivan ensisijaisesti likaisuuteen, joka on tosin poispestävissä onneksi. Käy jälleen niin, että kämppä on paremmassa kunnossa muuttaessamme pois, kun sinne muuttaessa. Kuten aina, olen niin tarkka siivousten ja puhtauden kanssa. Jos ei äitini muuta opettanut, niin tuon puhtauden ja puunauksen, tavan millä pahimmatkin liat saadaan pinnoilta pois. Itse en siis tarvitse maalia peittämään elämisen jälkiä, vaan riittää ihan pintojen huolellinen puunaus ja kohta koti kiiltää. Onkin eri asia, kestääkö kroppani, olenko väsy vai en? No, onkin jo hyvä aika ottaa omat lapset touhuun mukaan ja siirtää taitoa hieman seuraavalle sukupolvelle. Toivon, etten joutuisi yksinäni kaikkea tekemään.

Mietin jokin aika sitten ihan ääneen miesystävälle sitä, millaisen kodin toivoisin löytyvän. Ja nyt kun mietin omia puheitani, tuo uusi koti on oikeastaan juuri sellainen kuin toivoinkin ja vieläpä tästä nykyisen kodin lähistöltä. se, että uudessa asunnossa olisi huutava tarve pintaremontille, ei nyt haittaa ollenkaan, koska sisustamalla saan ihan mukavan näköistä aikaan.

Eteisen toimivuus on hyvin tärkeä asia, kun kodissa on paljon ihmisiä. En siedä minkäänlaista kaaosta, en sitä että lasten tavarat ovat sikinsokin pitkin tasoja ja lattioita. Tulevassa on jokseenkin samankaltainen systeemi, kuin tässä nykyisessä ja ostamani eteisenhuonekalut sijoittuvat oikein kivasti uuteenkin kotiin. Uudessa kodissa on edelleen kaksi wc:tä, joka on ihan ehdoton tälle perheelle ja varsinkin naispuoleisille, jotka meilläkin itseni mukaanlukien tarvitsee ns. oman wc:n.

Ruokailutila on pienempi, mutta nykyinen ruokailuryhmä mahtuu hieman pienempänä. Itse keittiöön ei sitten mahdukaan kaverin kanssa, ja jääkaappi on pieni, puolet siitä mikä nykyisestä. Myös pakastin on täysin liian pieni, lokero. Joten joudumme piakkoin hankkimaan oman arkkupakastimen, niin, miten ja mihin saan tuon nykyisen pakkasen sisällön? Voi apua.

Takuuvuokran saan maksettua, onneksi voin lainata niistä rahoista, joita olen lasten käyttöön varannut tai siirtänyt sivuun. Ja onhan minulla säästössä sitten myös nykyisen kodin takuuvuokrat, kunnostamme itse ne pari pientä sivuosumaa saanutta kohtaa ja sieltä sitten vapautuu "säästöön" muutamia satoja euroja.

Tosin, uuden asunnon takuu pitää maksaa samalla kun mahdollinen vuokrasopimuskin kirjoitetaan, mutta kerrankin voin sanoa, ettei hätää ole, asia onnistuu kyllä siinä samalla.

Joudun hankkimaan uuteen kotiin joitakin säilytysratkaisuja lisää, koska huoneista puuttuvat kaapistot. Yksi hyllykaappi huonessa ei valitettavasti riitä, kun se ei riitä nykyisinkään, vaikka kaapistoja onkin koko seinän täydeltä. 

Tosiaan, olohuoneen saa jaettua kahteen, vieläpä oikein kivasti ja tyylikkäästi niin, että joku saa asuttavakseen jaetun tilan. Loput ihmiset pitääkin sitten mahduttaa jotenkin makuuhuoneisiin, joiden lukumäärä ei enää päätä huimaa ja niiden neliöt on kovin pienet, joten kekseliäs pitää olla. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että moni muu suurperhe on kyennyt elämään paljon pienemmässäkin, jopa yksiössä. No joo, oikeastaan ei lohduta, mutta enköhän keksi jonkin ratkaisun, joka on jokaiselle sopiva ja käypä.

Uudessa kodissa en astuisi suoraan kadulle, takapihan puolelta ei ole odotettavissa ihmisten katseita, vaan siellä saa sitten olla ihan rauhassa, sitä en tiedä, meneekö metsikössä jokin lenkkipolku? Mutta, olisihan se ihan huippua astua omalta pihalta suoraan lenkille, ihan kuten toivoinkin.

Lapsille tulee hieman enemmän liikuntaa päivässä, koska kävely pysäkille pitenee jonkin verran. Muttei se tee pahaa ollenkaan heille, pahaa itselleni tekee enemmän se, että joutuvat nousemaan jonkinverran aikaisemmin ylös ja kun hekin ovat samanlaisia kuin itse, ne aamuheräämiset liian aikaisin on yhtä tuskaa väliin. Ei auta, vaikka kävisivät kuinka ajoissa nukkumaan, kun siltikin väsyttää ja se itse ylösnouseminen on työntakana.

Nyt kun mietin, olen elänyt eron jälkeen oman mukavuusalueen ulkkopuolella, vuosia ja nyt astun yhä syvemmälle ulkopuolelle, ainakin mitä mukavuusalueeseen tulee. Jälleen joudun hakemalla hakemaan kompromissin, joka olisi vähintään kohtalainen kaikille perheenjäsenille. Pitäisiköhän minun kenties alkaa miettiä vaihteeksi niitä täydellisiä ratkaisuja, eikä aina vaan tyytyä pieneen kompromissiin? Vai, olisikohan tämä uusi asunto nyt sitten se täydellinen ratkaisu? Joltain osin on, joltain osin ei.

Mikä olisi sitten se minun täydellinen ratkaisu? Terve, pieni omakotitalo törkeän pienellä pihalla ja toimivilla asuinratkaisuilla, ilman huolta remontoinneista jne. Eli rivi,-tai kerrostalon mukavuuksin varustettuna pieni omakotitalo koulujen läheisyydestä olisi se minun täydellinen ratkaisu ilmeisestikin. Mutta, kaikkeahan ei voi saada tai minä en voi kaikkea saada. On tyydyttävä vähempään, pienempään, alkeellisempaan, jne. Se, mitä minulla oli joskus, ei tule enään takaisin. Vaikka kävisin töissä, en yksinäni kykene saavuttamaan sitä samaa elintasoa, joka joskus oli vaivalla ja määrätietoisuudella hankittu.

Mutta, nyt tämä vuosien väliaikaisuus tämän kodin osalta siis päättyy suurella todennäköisyydellä. Muutan hieman pienempään kotiin, toiveena pystyä jatkamaan elämää näin, miten olen nyt oppinut pärjäämään ja jokainen lapsista on jokseenkin tarpeitansa saanut täytettyä, niin hyvin kuin olen asioihin pystynyt vaikuttamaan omin neuvoin.

Uudessa kodissa on mahdollisuus saunoa ja mennä ulos takapihalle ilman, että tapahtumaa on seuraamassa koko muu yhteisö. Uudessa kodissa on myös parveke, josta ainakin osa lapsista on haaveillut ja minä itsekin, koska sen sisustaminen oli jo ennen muinoin lempipuuhaani, erityisesti kesäisin olen haaveillut parvekelaatikoista ja kukista siinä, köynnöksistä, jotka luovat ihanan varjon kesäiselle paahteelle...Viimekesä tosin olikin pilvien peitossa, aurinkoa ei juurikaan näkynyt, ei niin, että kasvit olisivat kukoistaneet. Voin juoda ne aamukahvini rauhassa, ilman aamuista trafiikkia ihmisten lähtiessä töihin. Ihan omassa rauhassa.

Mitä enemmän mietin uuden kodin mahdollisuuksia, sen jännittyneempi olen. Nykyiset huonekalut mahtuvat uuteen kotiin oikein hyvin, Jokusen sängyn joudun ehkä vaihtamaan paremmin toimivaan? En tiedä, sen näkee sitten. Voin jo kuvitella joulun lähestyessä, miten tähti ikkunassa tuo tunnelmaa, saan vihdoinkin ne jouluverhot myös keittiöön. Muualle kun en yleensä ole jouluverhoja alkanut vaihtelemaan. Olohuoneeseen ripustan ikkunaan kaapissa odottelevat kynttiläjutut, piristämään synkkää iltaa ja pimeää ikkunaa.

Muuttohässäkkä, niin kun uudessa kodissa on paljon puunattavaa. Miten jaksan, miten selviän urakasta? Tällä kokemuksella kuskaan tavarat yksin, siivoan yksin, laitan ruuat yksin, hoidan kaiken yksin. Vain kantoapu painavien huonekalujen kanssa on varmaa, sekä lamppujen kiinnitys. Mutta, jos minun pitää olla myös kantamassa, miten ehdin siivota kaiken. Toiveenani olisi, että voisin kiikuttaa tästä kodista tavarat suoraan omille paikoilleen pestyihin paikkoihinsa.

Kylpyhuoneeseen tarvitsen säilytystilaa ja jonkinlaista tasoa. Muistelen, ettei ole mahdollista laittaa pyykkihuollon laitteita vieretysten, niin että niistä saisin tarvitsemani tason? No, saapi nähdä miten saan parhaiten peseytymisen ja pyykkihuollon samaan tilaan järkevästi?

Muutto menee kuitenkin rutiinilla, olen elämäni aikana muuttanut niin monesti, että tiedän jo, ettei helppoa muuttoa ole olemassa. Vähän kerrallaan muutto tarkoittaa sitä, että aina jokin asia on sitten jo väärässä paikassa. Kerrallaan muutto tarkoittaa hyvää ja tiivistä pakkaamista, eli on mietittävä ajoissa, mitä ja miten voi jo pakata ja mistä kaikki sitten löytyy uudessa kodissa. Nyt en tiedä, miten tuo muutto tulisi hoitaa? En halua tärvellä siihen kovin montaa päivää, siis siihen varsinaiseen muuttoon ja miten nyt sitten esimerkiksi saisin avaimet uuteen ja miten vanhan kodin luovutus? No, nuo on asioita, joita mietin sitten lähempänä, mikäli saan sen asunnon. Aika varmaa se kyllä jo tosin on.

Helpoin tapa olisikin niin, että saisin kaiken vietyä suoraan omilta paikoiltaan, suoraan uusille omille paikoille. Koska tämän asunnon siivousta olen tehnyt, ei tarvitse puunata ja voin onneksi sen puoleen huokaista. Mutta, sen uuden kodin siivousurakka hirvittää jo nyt, pelkkänä ajatuksenakin. No, toivon, että saisin muutaman siivouspäivän siellä ennen varsinaista muuttoa.

Uudessa kodissa on onneksi kulutusmittarit niin sähkön kuin vedenkin osalta, eli maksamme vain käyttämästämme. Ja voimme omilla teoilla vaikuttaa laskun loppusummaan. Tosin, ikivanha hella keittiössä ei ole mikään kulutusystävällisin kapine, eikä vanhempi jääkaappikaan saunasta puhumattakaan. Mutta, saunan osalta onneksi pääsemme toisaalle viikottain saunomaan niin halutessamme. Vedenkäyttö ei ole enää ns. rajatonta, vaan paluu vanhaan "systeemiin" on edessä.

Mutta, eiköhän tämä stressi ala helpottaa piakkoin, kunhan saan tiedon ja varmistuksen ja voin sopia vuokrasopimuksen allekirjoitushetken. Sitten onkin vuorossa nykyisen kodin irtisanominen, ja siihen liittyvät toimenpiteet. sitten kun olen saanut vuokrasopimuksen, voin alkaa hoitamaan käytännön asioita, osoitteenmuutosta, sähkösopimusta, kelan juttuja jne. Menee ensiviikkoon kaikki nuo, ja itseni tuntien stressaan asioita sitten ihan turhaan, kun kaikki järjestyy kuitenkin.