Kaikkeen tottuu, kun aikansa elää. Niinhän sen ei pitäisi joka asiassa olla, mutta minkäs teen asioille, joille ei ole mitään tehtävissä. Ei auta, kuin hyväksyä ja oppia elämään niiden asioiden kanssa, joille ei voi mitään.

Kävimme lasten kanssa vakoilemassa uuden kodin ympäristöä, lapset olivat tyytyväisiä ja huomasivat samat mahdollisuudet pihapiirissä, mitkä itsekin eli lapset saavat uuteen pihapiiriin joitakin juttuja, joiden toteuttaminen tässä kodin pihassa on mahdottomia. Lisää plussaa siis ja elämänlaatua koko porukalle. Olen tyytyväinen, olen iloinen. 

Nopeasti kela sai tehtyä päätöksiä, muutamassa päivässä oli tullut päätös uudesta asumistuesta. Tiedän nyt, tarkat menot ja voin taas tehdä niitä laskelmia, uutta budjettia loppuvuodelle. Muutto aiheuttaa joitakin ylimääräisiä kuluja, joita saatan paikata tosin takuuvuokran palautuksella, isännöitsijän tarkistuksessa ei ilmennyt mitään maata mulllistavaa, joten jään odottelemaan toiveikkain mielin maksun palautusta.

Saan edellisen turvin käyttää matot pesulassa, kun en saanut ketään avukseni mattopyykille, vaikka niin kovin toivoinkin pääseväni itse pesemään matot. Hyvään saumaan tulee nyt tuo mattojen puhtaus, on jouluksi sitten puhtoiset matot myöskin. Yleensä, jos matot on kesällä pestyt, niin joulun aikoihin olen jo joutunut vaihtamaan, koska lika.

Varastoa kävin jo tyhjäämässä, eipä siellä oikein mitään ollutkaan. Ne muutamat laitteet, jotka vaativat sisätiloissa säilytyksen, vein toisaalle varastoon, jossa on tuloillaan itselleni pienimuotoinen harrastetila omiin projekteihini. Samoin muut samaan asiaan liittyvät jutut kaapeista kiikutin samaan paikkaan. Siellä ne odottavat aikaa parempaa, ehkäpä.

Yritin alkaa myös pakkailemaan, huomasin kuitenkin, ettei minulla oikein ole mitään pakattavaa, ei siis mmtään sellaista ylimääräistä. Kaikkea mitä on, tarvitaan arjessa ja siirtyvät vasta varsinaisena muuttopäivänä uuteen kotiin, joten tuo etukäteispakkaaminen ei tällä haavaa onnistu. Hyvä niin. Olen päässyt tavoitteeseeni, eli minimoimaan tavaran määrän vain kaikkein tarpeellisimpiin ja koko ajan käytössä olevaan.

Se todellakin toimii, että jos tuot kotiin jotakin uutta, vie pois jotakin vanhaa samalla ovenavauksella. On niin turhaa säilytellä asioita, joita ei ole edelliseen kahteen vuoteen koskenutkaan.

Jokainen esine, jokainen käyttötavara on meillä tarkan harkinnan tulosta. Ei ole ylimääräistä ei. Ja olen kovin iloinen siitä. Muutto helpottuu kovin, kaikki tavara pääsee suoraan omille paikoilleen.

Tuleva ympäristö, on juuri sellainen suojaisa, toivon mukaan rauhallinen myöskin. Ainakaan liikenteen melu ei pitäisi olla uudessa kodissa häiriötekijä. Voin kuvitella, miten istun omalla pihalla, suojassa katseilta kuunnellen luontoa, puiden huminaa ja lintujen laulua. Suunnittelen ensikesän pihahommia, lähinnä raivaamista ja ruukkujen paikkoja, mitä kukkia kasvatan minnekin jne. Pulkkamäen paikkaa talveksi, suoraan omalta pihalta. Ihan huippua.

Näytin lapsille ottamiani kuvia uudesta kodista ja kerroin heille alustavasta huonejaosta ja suunnitelmista, miten jokainen saa sen oman tilansa jatkossakin ja eivät olleet naamat nurinpäin ollenkaan. Luottavat ilmeisesti sen verran minuun,että tietävät minun pitävän lupaukseni.

Alan olla innoissani ja tohkeissani tulevasta. Kiitos tuonne jonnekin, siitä että asiat järjestyivät näin nopeasti ja näin hyvin.

No, varasto kuitenkin lähes tyhjä, loput mitä sielläkin on, on lasten ulkovälineitä talvea varten. Pulkkaa, liukuria ja lapioita.