Olipa eilinen tooodella pitkään aikaan sellainen normaali, siis oman vireystilan kannalta. En edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin virkeä, että pompin kotona paikasta toiseen kuin ennenvanhaan. Mutta, kokemuksesta tiedän ilon jäävän lyhykäiseksi iloksi. Yhtenä päivänä sitten vaan huomaan, etten pääse sängystä ylös ilman apua, kroppa ei vaan toimi. Tänään oli jo herätessä pää niin "juntturassa", ettei pää todellakaan tiennyt, mitä käsi tekee kaataessani muka aamukahvia kuppiin. Ihan pokkana kaadoin kylmät vedet vedenkeittimestä... Joten, paluu siihen normiin tiedossa.

Olen miettinyt, miksi en hakeudu sinne lääkärin pakeille, mutta edelleen pelkään. En halua tuomiota, en kuulla sitä, minkä jo itsekin valitettavasti tiedän. Toisekseen, luottamukseni paikkakunnan kunnalliseen terveydenhoitoon on mennyttä. Vaikka menisit pää kainalossa sinne, käsketään ottamaan buranaa ja menemään kotiin ja jos oireet eivät helpota viikossa, saa yrittää uudelleen pääsyä puhelimen päässä olevalle hoitajalle, joka kertoo, ettei vaiva ole akuutti ja seuraavaa lääkäriaikaa ei ole antaa, koska jonot ovat yli viiden viikon mittaiset ja heillä ei ole lupaa antaa enää aikoja niin pitkälle, ja saa yrittää sitten uudelleen soitella parin viikon päästä. Ja sitten on taas sama juttu.

Tosiaan, aloittelin uudelleen itselleni niin rentouttavaa käsityöharrastusta. Aika menee siivillä ja kotityöt tulevat tehdyiksi siinä käsitöiden lomassa. Kodin "tyhjentäminenkin" sujuu ihan kivasti, eilen sain kaksi jätesäkkiä vaatekaapeista ulos ja pois kodista. Samoin useampi kaupan muovikassillinen roskikseen.

Harmittaa niin kovin heittää rahanarvoista tavaraa hukkaan, olen pettynyt somen lahjoitetaan jne. ryhmiin. Mutta, kun se olen minä, niin eihän se tavara periaatteesta kellekään kelpaa, niin pikkumaisia ovat ihmiset tällä paikkakunnalla. Jotenkin inhottaa olla tietoinen siitä, että minun "maineeni" on tahroilla ilman omaa syytäni. Likaiset pikkupikku juorut ja valheet minusta ja elämästäni vaikuttavat näköjään ihan kaikkeen. Tuonkin asian ymmärsin vasta hiljattain. Se, mitä korviini on kantautunut kaikenmaailman valheellisia juttuja itsestäni, on ollut vain jäävuorenhuippu. Pinnan alla on enemmän.

Olen yleensä aina saanut ihmetellä osakseni kohdistunutta kovin ivallista ja ilkeää ja töykeää käytöstä, jopa minulle ennestään tuntemattomilta ihmisiltä. Ilman nimeäni saan ihan tavallista kohtelua, mutta heti kun toinen osapuoli saa nimeni tietoonsa, tilanne ja vuorovaikutus muuttuvat väkinäiseksi ja jopa ilkeäksi. Sen vuoksi vältänkin aina oman nimeni kertomista ja jätän sen mielellään pois aina kun mahdollista. Ihan kuin nimeeni liittyisi jokin tai jotakin mistä en itse ole ollenkaan tietoinen? Tätä samaa ongelmaa ei meinaan ollut niin selkeästi havaittavissa naimisissa ollessani ja sukunimeni ollessa toinen.

Vaihtaisin paikkakuntaa jo niin mielelläni, mutta pitänee vielä odottaa, että lapset kasvavat ja saavat oman elämänsä eväät valmiiksi. Joskus olen miettinyt myös sukunimen vaihtamista, jos yksittäinen nimi onkin syynä? En tiedä. Kuitenkin kaikelle löytyy selityksensä ja en jaksa itse uskoa, että takanani poltetut sillat kytisivät yhä? Vaikka, kateellisista ihmisistä on tämä paikkakunta täytetty. Lukeudun itsekin siihen joukkoon, tosin usein ihan aiheesta ja oikeasta syystä omasta mielestäni. Niin, mikäpä minua estäisi vaihtamasta sukunimeäni?

Nyt kun olen jo vuosia tehnyt hartiavoimin töitä itseni ja oman elämäni kanssa, niin miksi en muuttaisi myös osaa identiteetistäni. Itse en ole koskaan osannut antaa arvoa esimerkiksi sukunimelleni, enkä kyllä kenenkään muidenkaan. Vasta ihan viimevuosina olen alkanut hahmottamaan sitä "elitististä" nokkimisjärjestystä, joka määrittää hyvin pitkälle koko yhteiskuntaa ja sitä, kuka tai ketkä kuorivat kermat ja kenen annetaan juoda maito.

Jos sukunimellä pelkästään voidaan määrittää se, kuka ihminen mukamas on ja mihin hän kelpaa yhteiskunnassa tai ei kelpaa, niin miksi pidän taakkaa harteillani? Jos jostakin asiasta on haittaa minulle, olen myös pyrkinyt muuttamaan sen asian niin pitkälle, kuin itse voin jotakin asioille tehdä.

Tätä ideantynkää pitää nyt miettiä ihan kunnolla ja kuulostella ja selvitellä vielä tuota oman suvun merkitystä omassa elämässä, hieman ehkä eri näkövinkkelistä?