Asioilla on tapana järjestyä. Jälleen vaaditaan sitkeää uskoa tuohon lauseeseen.

Laitoin asuntohakemuksen, pienenpään asuntoon, Ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Jostain on luovuttava (jälleen) ja nyt se on sitten tämä koti. Tilaahan tässäkään ei ole tarpeeksi näin suurelle joukolle, saati sitten vielä pienemmässä, mutta ei ole vaihtoehtoja. En yksinkertaisesti pysty maksamaan ylisuurta vuokraa, en ilman asumistukea, joka tietenkin tipahtaa jos ja kun vanhimmat lapsukaiset muuttavat omilleen lähitulevaisuudessa. Minä tai minun rahatilanne ei saa olla lasten esteenä sille, että eivät voisi toteuttaa omia haaveitaan ja haluan olla tukemassa heitä kaikin keinoin. Toki se on valitettavaa, että lasten kasvaessa tuo yhteiskunnan tuki jää pois ja vaikuttaa väistämättä omaan talouteen, mutta se ei missään nimessä saa olla este lapsien elämässä. Olen iloinen ja kannustan kaikin tavoin lapsia siihen omaan elämäänsä, sitä vartenhan tässä on nähty vaivaa, että he jonain päivänä ovat valmiita lähtemään omilleen.

Minun on tehtävä omat ratkaisuni ja sopeuduttava muutoksiin, joita lasten pesästä lentäminen aiheuttaa. Samoin on muidenkin lasten sopeuduttava. Ei voi mitään, vaikka itselleni hieman tekeekin pahaa tiivistää eloa vielä tästä lisää. Itselleni on periaatteessa ihan sama, vaikka nukkuisin lattialla olohuoneessa, mutta pienimpien mukuloiden yhteiselo voi muotoutua uudelleen järin hankalaksi, juuri kun on löytynyt kaikkia tyydyttävä ratkaisu, niin jo pitää alkaa uudelleen ikäänkuin palata entiseen ahtauteen. Mutt, elämä on ja en voi rahaksi muuttua, kun tuo työn löytyminen on näköjään kiven alla. Sikäli, jos minulla olisikin se vakityö, en joutuisi muuttamaan tästä mihinkään, mutta kun valitettavasti ja omaksi häpeäkseni olen yhteiskunnan tukien varassa, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin muuttaa, vaikka se kirpaisee lapsia kaikkein eniten.

Saa nyt nähdä, milloin sitten vapautuu sopiva asunto meille.

Tätäkään tilannetta ei olisi syntynyt, jos olisin ollut eron aikaan kaukaa viisas. Lapset olisi "jaettu" toisella lailla, niin että molempien luona olisi virallisen osoitteen saanut osa isommista ja osa pienemmistä. Nyt tajuan, että isä osasi tämänkin asian laskelmoida, hänen vaatiessaan kaikkein nuorimpia lapsia asumaan virallisesti kanssaan. Minä sitten maksan isälle elatusmaksuja, kun isän velvollisuudet loppuvat jo tässä ihan piakkoin, muutaman vuoden sisällä. Isän porskuttaessa ja maksattaessa omistusasuntoaan minulla. Ja minä kärvistelen köyhyydessä, ahtaissa asumisolosuhteissa ja vielä maksan isälle siitä, että saan pitää lapsiani luonani ja elää elämääni heidän kanssaan.

Kyllä olen tyhmä tuon tasapuolisuuden kanssa. Isä on kusettanut minua tämänkin asian kanssa. Vedättänyt ihan 100/nolla kuin pässiä narusta. Nyt tajuan, että eihän minun edes kannata mennä töihin, koska joudun maksamaan isälle elatusmaksua, vaikka jo nyt maksan myös niiden lasten elämän ja kustannukset, jotka ovat siis virallisesti isänsä kirjoilla. Ja nyt kun tulevaisuudessa yhteiskunnan tuki päättyy niiden lasten kohdalta, jotka asuvat virallisesti kanssani, en voi enää kustantaa koko lapsilauman kustannuksia ollenkaan.

Ei hemmetti, tämä ei ole reilua ollenkaan. Miten ihmeessä olen ollut tuonkin asian kanssa niin tyhmä ja sinisilmäinen. Miksi en ole ymmärtänyt tätäkään asiaa aiemmin? Jälleen kerran halusin olla exälle reilu ja tasapuolinen ja mikä on lopputulos, taas? Hän veti pidemmän korren ja onnistui jälleen.

Siis tilanne on se, että minulta jää pois tulevaisuudessa lasten elatusmaksu sekä lapsilisät. Elatusmaksu siirtyy lapsille itselleen sikäli ovat vielä sen ikäisiä muuttaessaan pois kotoa. Mutta, sitten olenkin muiden lasten kanssa pulassa. Miten saan pelkän työttömyyskorvauksen riittämään ruokiin, vaatteisiin jne? ei, tämä tulee olemaan ihan käsittämätön tilanne, jota en nyt alkuunkaan ymmärrä. Lapset ovat luonani puolet ajasta. Isä saa kuitenkin elatusmaksua ja lapsilisät kokonaan omaan käyttönsä. Minulla ei kustannuksia ole jossakin vaiheessa mikään tuki tasaamassa eli kaiken maksan sitten siitä, mitä saan. Oli se palkka tai työttömyyskorvaus. Ei, nyt en ymmärrä.

Noh, persettä myymällä saan varmaankin sitten kustannettua lasten elämän minun luonani. Se näyttää nyt olevan ainoa mahdollinen tapa työllistää itseni.

Ei, sinisilmäinen ja tyhmä minä. Ja nyt kohta myös lapset joutuvat kärsimään minun tyhmyydestä. Isänsä ei ole suostunut osallistumaan lasten kustannuksiin minun luona, edes niiden osalta, jotka siis ovat isänsä kirjoilla. Minä olen kuitenkin osallistunut ja maksanut jokaisen lapsen kustannukset, riippumatta siitä, missä ovat kirjoilla. Minua on lypsetty kuin lehmää ja lapset eivät ole hyötyneet mitään. Vain isänsä on rikastunut lasten avulla.

Voi itku. Tämäkin vielä tähän samaan syssyyn. Käsittämätöntä, että olen voinut olllakin tyhmä. Helvetti, että tekisi mieli sanoa rumasti ja tehdä vielä rumemmin. Juuri nyt olen niin vihainen, kun käsitän miten minua on jälleen kerran käytetty hyväksi. Ei helvetti sentään, että inhottaa ja tässä on jälleen yksi syy minulle itselleni katsoa peiliin. Kysyä miksi?