Mitenkäs se menikään, tuo positiivisuusajattelu? Jokin minussa ei ole vielä valmis päästämään irti vanhoista tutuista ajatus,-ja toimintamalleista ihan selvästikään. Sain eilen hirmuisen päänsärkykohtauksen, ilman mitään järkevää laukaisevaa tekijää. Ainoa asia, mikä mieleeni tuli, oli tuo, etten ole vielä valmis päästämään negatiivisesta energiasta tai sitten positiivinen energia on minulle liian voimakas kestää? En tiedä, mutta eilinen päivä ja ilta menikin sitten potiessa päätä.

Eilen minusta alkoi myös tuntumaan pitkästä aikaa tiskirätiltä, siis että minua taasen jokainen, jopa omat perheenjäsenet kohtelevat niin. Mietin myös ihmisiä, miten olen unohdettujen joukossa, kyllä sain kutsun suuriin juhliin, mutta motiivi taisi ollakin vain rahankeruu, ei niinkään se, että olisin pidetty juhlien järjestäjän mielestä.

Tämä ihminen, joka nyt kutsun postitti, on loukannut minua useasti kännisillä puheluilla, arvostellut minut ihmisenä paskaläjäksi ja vielä tänä päivänä en ole kuullut anteeksipyyntöä häneltä. Vuosien saatossa olin saanut olla siinä uskossa, että olimme olevinaaan jokseenkin läheisiä, mutta teeskentelyä se olikin, vain tavan vuoksi. Rahakuori, jonka juhlien järjestäjä saa, on minun osaltani se viimeinen lahja, olkoon kiitos kaikista edellisistä vuosista, jolloin tuo ihminen on sivuuttanut, antanut ymmärtää, etten ole tärkeä edes hänelle. Olkoon kiitos ja hyvästit.

Näiden juhlien kanssa on vähän samankaltainen tilanne kuin oli joskus muinoin. Olin todellakin tyhmä, koska oikeasti luulin ja luotin tuohon ihmiseen ystävänä, pitkäaikaisena sellaisena. Hänelle olinkin kuitenkin yksi kymmenistä hyväksikäytettävistä hölmöistä, jotka jaksoivat tukea häntä ja hänen hoviaan. Hänen juhliensa aikoihin aloin ymmärtää, ettemme ole oikeasti ystäviä, vaikka hän niin antoikin minun ymmärtää. Juhlien suunnitteluvaiheessa hän valitteli järjestämiseen liittyviä ongelmia jne ja tarjouduin olemaan apuna, koska hän antoi minunkin ymmärtää, ettei ne ihmiset, jotka olivat tiiviisti mukana juhlien jätjestämisessä, toimineet sankarin mielestä oikein ja asiallisesti. Sankari haukkui ja arvosteli jokaisen ihmisen minullekin erikseen ja yhdessä ja antoi minun ymmärtää, ettei ollut hänen syytänsä mikään jne. No, en saanut kuin kutsun juhliin tilinumeron ollessa suurella fontilla kirjoitettuna ja minulle tuli silloin tunne, että sainkin kutsun vain rahankeruuta varten ja oikeassa olin. Tuon ystävän toisena motiivina oli saada todistettua itselleen ja muille, kuinka hyvä tyyppi hän itse on, ja juhlat toimivat ikäänkuin todisteena hänen olemassaolostaan kaikkien niiden kutsuttujen keskellä. Hovi ja valtakunta ympärillä. Hänen sanojensa mukaisesti piti saada vuosisadan kemut, joista ihmiset puhuisivat vielä pitkään ja naapuritkin olisivat kateellisia jne.

Mutta takaisin tuohon tiskirättiasiaan. Kieltäydyn kunniasta, vieläkin opettelen sanomaan, ettei minua tai ketään muutakaan ihmistä saa kohdella niinkuin he väliin alentuvat kohtelemaan. Samoin, kuin isänsä kohteli minua, myös lasten nähden ja lasten kuullen. Ja jopa isänsä kohtelee edelleenkin ajoittain lapsiaan niin, alistaen heidät kynnysmatoiksi. Jos ei muuten, niin minulle haukkuu lapset yksitelllen ja rumasti ja joudun sanomaan suoraan, ettei sillä tavalla saa puhua kenestäkään, vielä vähemmän omista lapsista.

Lapsillakin on jokin tutka, he näkevät milloin olen sen verran vahvistunut tai vaihtoehtoisesti heikko, että heidän pitää tieten tahtoen tai sitten vahingossa kokeilla kepillä jäätä ja tökkiä vähän, siedänkö ja minkä verran. Sanonko takaisin vai vetäydynkö. Heidän pitää tasaisin väliajoin kokeilla, onko heillä minuun valtaa vaiko ei. Onnistuvatko pahoittamaan mieleni vai siedänkö kaiken sen, mitä he keksivät. Tätä onneksi nykyään on todella harvoin, entisen päivittäisen sijaan.

Eron jälkeen meillä jokainen lapsista hallitsi kodin tunnelmaa, menoja, tekemisiä jne. Kävimme aikamoisen valtataistelun lasten kanssa, ennenkuin kukot tunkiolla rauhoittuivat ja ymmärsivät vihdoin, kuka on vastuussa ja kuka määrää jne. Olivathan lapset nähneet koko ikänsä sen, miten isänsä hallinnoi minua kaikessa ja he käyttivät samoja temppuja minuun kuin olivat isänsä nähneet ja kuulleet tekevän. Samoin he olivat isänsä taholta manipuloituneet olemaan siinä luulossa, että minä olin syyllinen eroon ja minä olin läpeensä paha ihminen, joka ei ansaitse lapsia ollenkaan, vaan heidän isänsä pelastaisi heidät minun kynsistä. Se oli rankka parivuotinen niin minulle kuin lapsillekin.

Oma äitini on myös hyvin taitavasti osannut taidon mitätöidä ja arvostella ihmistä ja hänen tekemisiään. Sillä ei tunnu olevan väliä, ketä hän arvostelee, jos tuo kyseinen ihminen on erehtynyt sanomaan äidilleni totuuden jostakin asiasta, eikä ole lähtenyt mukaan äitini "luuloihin ja kuvitelmiin" asiasta kuin asiasta. Sitä mukaa, kun olen oppinut muodostamaan rajoja itseni ja esimerkiksi äitini välille, sitä enemmän saan itse henkilökohtaista arvostelua, mitätöintiä ja suoranaista halveksuntaa äitini taholta ja hän tosiaankin jakaa mietteensä myös kaikille sisaruksille ja muille tutuille.

Juuri nyt tajuan, että kaikki läheisimmät tai läheisimmiksi luulevani ihmissuhteet ovat olleet kovin narsistisia ja yhteensuuntaan toimivia. Olen todellakin ollut helppo uhri, koska olin äitini "kasvatuksella" oppinut olemaan uhrin asemassa, niin etten osannut edes huomata mitään erikoista näissä suhteissa. Juuri nyt tajusin, että kaikkia minun suhteitani on todellakin yhdistänyt tuo piirre, että olen ollut aina alisteisessa asemassa suhteessa toiseen osapuoleen ymmärtämättä sitä itse, koska minulle se on ollut normaalia. Äitini on osannut taitavasti käyttää aseenaan hylkäämisen pelkoa, samoin lasten isä aikoinaan. Samoin kuin entisen ystäväni, niin myös äitini ihmissuhteita voin kuvailla hovilla. Siis niin, että kuningattarella on oma hovinsa, joka toteuttaa kaiken hänen tarvitsematta sanoa sanaakaan, kun jo pelkistä eleistä ja vihjeistä jokainen osaa toimia, ellei halua päätään pantiksi pyöveliin.