Olen yrittänyt opettaa lapsille taitoa, jonka opin itse vasta reilusti hyvän matkaa aikuisena. Sitä ennen olin luottavainen ja en paljoa, siis ollenkaan kunnellut omaa itseäni tai kehoni viestejä.

Tänään tiedän, että ihmiselimistö on kovin ihmeellinen ja samalla myös kovin looginen syy-seuraus suhteiltaan. Olen oppinut ennenkaikkea kuuntelemaan omaa kehoani ja siitä tulevia signaaleja. Keho todellakin tietää, mitä tarvitsee, vain jos viitsii opetella kuuntelemaan. Pieni lapsi osaa taidon sisäsyntyisesti ja valitettavan usein ne vanhemmat sitten tuhoavat omilla vaatimuksillaan tuon loistavan järjestelmän.

Sokeri ei kuulu ihmisen ruokavalioon, kuten ei keinotekoinen suolakaan. Sokeri aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia kehoon johtaen lihavuuteen viimekädessä hampaiden tuhoutumisesta puhumattakaan. Sokeri itsessään sotkee paljon käytettynä elimistön omaa energiantuotantoa ja häiritsee suoliston normaaliflooraa sekä tasapainoa itse soluissa ja solujärjestelmissä ph :n heilahteluina.

Kemiallinen eli teollinen suola on myös kovin vaarallista. Se nostaa verenpainetta ja verenpaineen nousu aiheuttaa muutoksia verisuonissa mutta myös muissa elimistön järjestelmissä. Teollinen suola ei ole yhteensopiva solutasolla, eli se ei vastaa ihmisen solunsisäisten tai ulkoisten nesteiden suolatasapainoa joka on siis karkeasti sen 0,9%. Sopivasti suolainen ravinto on nautinto, sen me jokainen tiedämme. Kulkiessaan suolahiukkanen rikkoo solukalvon, pahimmillaan solu jopa räjähtää teollisen suolan liika-annostuksesta.

Maailmalla on yksi vaihtoehto tuohon kemialliseen suolaan. Se on se merisuola, joka itsessään on samaa kuin se, mistä solummekin koostuvat. Merisuola on valmiiksi yhteensopiva solujemme kanssa ja näin ollen se ei rasita verisuonistoa vaan tasapainottaa sitä. Yksittäinen solu taasen tunnistaa ja avaa ovensa "tutulle" ainesosalle ja yksittäinen solu säilyy ehjänä merisuolan ainesosien ollessa samoja, joita solussa on itsessään. Merisuolan suolapitoisuus vastaa ihmisen omaa suolapitoisuutta eli se on sen 0,9%. Merisuolaan vaihdettaessa verenpaineet korjautuvat itsekseen.

Kun kroppa alkaa kränäämään ja ilmoittelemaan erilaisin oirein omasta olemassaolostaan, on hyvä alkaa miettiä miksi se niin tekee? Kaikkihan hyvin silloin, kun elimistön olemassaoloa ei edes huomaa, kun kroppa kulkee mukana sitä ei tarvihe miettiä.

Kehon eri oireille on löydettävissä hyvinkin yksinkertaisia syitä, jotka useinkin löytyvät siitä, mitä suuhumme laitamme. Joihinkin ruoka,-ravintoaineisiin voi kehittyä toleranssi, eli mitä enemmän ihminen syö jotakin koko elämänsä aikana, sitä vähemmän alkaa sietämään ko. ainetta. Uskon itse, että esimerkiksi diabetes on seurausta toleranssin ylittymisestä. Haimassa on olemassa tietty määrä insuliinia ja sen valmistusaineita varattuna koko elämän ajalle ja kun nämä on sitten kulutettu loppuun, kehittyy se diabetes. Suomessa syödään paljon viljatuotteita jo ihan vauvasta asti. Viljat ovat käytännössä hiilihydraattia ja kun ruokavalioon lisätään vielä sokeri, joka on taas 100% hiilihydraatti, kuluttaa tuollainen ruokaavalio nopeasti ihmisen koko eliniäksi varatut varannot loppuun.

Tai sitten lääketeollisuuden puhtaasti markkinatarkoituksiin keksitty kolesteroli. Totta on se, että ihminen tarvitsee moniin tarkoituksiin kolesterolia. Ilman sitä ei rasva-aineenvaihdunta toimi kunnolla ja esimerkiksi aivot ja hermosto tarvitsevat kolesterolia omien tehtäviensä suorittamiseen. Ilman kolesterolin vaikutusta ihmisen hermojärjestelmä ja aivot rappeutuvat melkoisen nopeasti ja pahimpina seurauksena on vapinaa, kyvyttömyys kävellä, muistiongelmia, kaatumisia, näön ja kuulon heikkenemistä jne. Kaikki edellinen tieto löytyy perusoppikirkoista, joissa käsitellään yksityiskohtaisesti solun kemiaa, solun sisäisiä nesteitä, solun aineenvaihduntaa, solun anatomiaa, joihin myöskin hermosolut kuuluvat. Samaan pakettiin kuuluu myös esimerkiksi hormonit ja niiden merkitys sekä yhteistoiminta solun aineenvaihdunnan kanssa.

Samaan kategoriaan ja suoranaiseen huijaukseen, johon on markkinoiden voimasta menty kuuluu myöskin rasvojen jaottelu hyviin ja pahoihin. Otetaan esimerkkinä maito. Juomme maitoa syntymästämme lähtien. Vauva saa maidostaan kaiken mitä keho tarvitsee hurjaan kasvuun ja kehitykseen. Samoin myös vasikka saa oman emänsä maidosta kaiken tarvitsemansa. Maito sisältää rasvaa. Joka on siis elinehto ja vielä ei ole keksitty rasvatonta maitoa tuottavaa elollista.

Eli maitorasva on tarpeellista ainakin kehittyville ja kasvaville pienokaisille lajista riippumatta. Ja jos se on elinehto pienokaisille, miksi se sitten olisi jotenkin erityisen vaarallista aikuisillekaan?

Tässä toki huomautan, että kaikesta muuttuu vaarallista liian paljon nautittuna. Sama siis maitorasvan suhteen.

Ihminen on keksiväinen eläin, joka on keksinyt oivan tavan hyödyntää eläinten maitoa saadakseen itselleen jokseenkin helpolla tavalla syötävää itselleen. Jostain syystä ihminen on alkanut käyttää eläimestä saatavaa maitoa myös omaan ravintoonsa. Onko syynä ollut suoranainen nälkä, mutta jokatapauksessa tänäpäivänä eläimen maito on perusravintoa ihmiselle. Ihminen on oppinut kuorimaan kerman eli rasvan pois maidosta.

Tuo rasva on sitten päätynyt kekseliään ihmisen ruokalistalle myös. Kermaa eli maitorasvaa on säilytetty pitkiäkin aikoja, kun se on saatettu säilyvään muotoon. Näin on ikäänkuin vahingossa syntynyt esimerkiksi juustot. Maitorasva on myös opittu kirnuamaan voiksi, jolloin sen säilyvyys on taasen ollut pidempi. Ja kehitys on mennyt eteenpäin ja nyt jo paistamme pannulla/uunissa maitorasvaa.

Nykyisin erilaisia maitotuotteita ja jalosteita käytetään paljon enemmissä määrin kuin ennen. Samoin kaiken syödyn määrä on yksilötasolla suurempi. Olemme venyttäneet vatsalaukkumme luonnollista kokoa yhä vaan suuremmaksi ja suuremmaksi. Nälkä tosiaan kasvaa syödessä.

Mutta, kohtuudella ja pienissä määrin käytettynä maitorasva ei ole vaarallista.

Ennenvanhaan eläimet tai karja eivät olleet ylimääräisen rasvan ympäröimiä. Eläimetkin olivat sopusuhtaisia ja heidän lihaksensa kehittyivät työssä, johon ihminen eläimen valjasti. Eläimestä saatu kehorasva käytettiinkin sitten saippuan ja kynttilöiden tekoon. Sitä rasvaa ei syöty, se käytettiin ulkoisesti. Tänään meille tulee kotiin jonkin verran tuota eläimen syömäkelvotonta rasvaa, joka on siis lihan päällä ja yhä useammin myös sisäelinrasvana lihan seassa. Teollinen tietokoneohjattu leikkuu ei kykene yhtä tarkkaan lihan paloitteluun kuin ihmissilmä ja harjaantunut käsi.

Entäpä sitten kasveista saadut öljyt? Moni kasvi on öljymäinen ja sitä en tiedä historiankirjoituksesta, onko öljyjä myös nautittu sisäisesti. Ulkoisesti on ihminen itseään aina voidellut mitä hienoimmilla öljyillä. Sen tiedän, että näitä oljykasveja tai niiden hedelmiä, kukintoja jne on syöty sellaisenaan. Kuten oliivit.

Tänään jokainen tietää, että sietokyky esimerkiksi maidon jotakin ainesosaa kohtaan voi alentua ja tuolloin on ongelmia kehon toiminnan kanssa kun maitoa tai maitotuotteita syö. Liika on liikaa elimistöllekin. Sama ilmiö on viljojen kanssa. Kun elimistön viljakiintiö tulee täyteen, syntyy tilanne, jossa keho alkaa oireilla.

Eli koko elämän mittainen kohtuus kaikessa syömisessä. Liika on liikaa varmasti jokaisen ravintoaineen kohdalla.

Kasviksista ja hedelmistä, jotka siis kasvavat itsestään ja joita voi syödä sellaisenaan en kirjoita mitään tässä, koska ihminenkin on joskus ollut osa ravintoketjua, ihminen on ollut itsekin eläin ja ravintoa suuremmille eläimille, pedoille. Ajan kanssa ihminen on ottanut maapallon hallintaansa ja alistanut myös eläimet valtansa alle. Maapallo on tarjonnut ravinnon, marjojen, vihannesten ja hedelmien muodossa. Samaa maapallo tekee edelleen, tarjoaa valtavasti syötävää sellaisenaan, ilman että ihmisen tarvitsee tehdä asialle itse mitään. Paitsi tänä päivänä valitettavasti ihminen vain pääosin tuhoaa tätä valtavaa ravintovarastoa.

En myöskään jaksa miettiä teollisesti prosessoituja "ruokia", koska ne eivät kuulu oman perheeni ravintoon. Vältän lisä,-säilöntäaineita- Valmistamme ruokamme itse ja kyllä, tänään olen ottanut myös jokseenkin luonnolliset ravintoainelisät käyttööni, koska maaperastä uupuu elimistön välttämättä tarvitsemat kivennäis,-ja hivenaineet vitamiineista puhumattakaan.

Maidon juomista olen alkanut miettiä ihan uudelta kannalta, koska en ole vauva. Eläinmaailmassakaan ei täysikasvuinen yksilö juo emänsä maitoa vaan siirtyy ja vieroittuu juomaan vettä sekä saa syömästään ravinnosta tarpeellisen nesteen.

Vijoista olen luopumassa kokonaan, oma elimistöni on jo pitkään ilmoittanut, ettei ne enää sovellu ravinnoksi. Olen onnistunut tuhomaan oman suolistoni ja sen vuoksi kärsinyt mitä ihmeellisimmistä oireista. Lääkäriä en tähän vaivaan tarvitse, luotan omaan kokemukseeni, luotan siihen, miten elimistö ilmoittaa oireillen. Syy-seuraus on myöskin selvä, riittää kun kuuntelee omaa kehoaan ja tietää, mitä suuhunsa laittaa. Laboratoriokokeet eivät kerro totuutta, ne eivät näe kokonaisuutta, joka ihmiselimisö valitettavasti on. Kaikki vaikuttavat kaikkeen ja yhden osasen muuttuessa muuttuu myös kokonaisuus. Ja ihmisen tarkoitus on kuitenkin voida hyvin myös kehollisesti. Ja keho voi hyvin, kun sen olemassa-oloa ei huomaa ja kaikki toimii niinkuin pitääkin.

Vastuu on hyvinvoinnissa ennenkaikkea itsellä. Jokainen meistä itse päättää, mitä ja miten kohtelee itseään. Mitä suuhunsa laittaa tai on laittamatta. Kukaan ei pakota laittamaan suuhun mitään, mitä et halua syödä. Se on aina se oma käsi, joka jotakin sinne suuhun laittaa ja aina on parempi, jos tietää, mitä sinne elimistöön tunkee. Keho kyllä ilmoittaa vaikkakin ajan kanssa, onko se hyvä vai huono asia. Ja kehon ilmoituksiin tulisi kiinnittää huomioita, kuunnella ja toimia toisin, kokeilla ja etsiä se syy ongelmien ilmaantuessa. Näin voi ottaa 100% vastuun omasta hyvinvoinnista.