Mutta, taasen käyttöön vapautuu "ylimääräisiä" euroja. Tämän vuoden aikana minulle on tullut useita asioita eteen, joiden vaikutus talouteen on ollut kovin positiivinen. Kaikkea en edes muista, mutta vihdoinkin talouden osalta tunnelin päässä näkyy vähän valoa, ihan pieni pilkahdus.

Veroprosenttini on pienin koskaan työhistoriani aikana. Palkan lakisääteiset maksut ym. ongelmat on nyt selvitetty ja tilin pitäisi nyt juosta normaalisti. Pelkäsin kovin, josko osa-aikaisena työskentely ei olisi kannattavaa omalla kohdallani, mutta iloksi saan huomata, että talous ei romahtanutkaan. Eli työ kannattaa ja ei harmita käydä töissä.

Viimeisin sähkölasku oli 6 euroa pienempi, vaikka jälleen kerran alkoi suututtamaan kolminkertainen laskutus. Itse sähkön kulutus meillä on pientä ja laskun loppusummasta kolminkertainen summa on pelkästään veroja ja siirtoa sekä kuukausimaksuja.

Kiukuttelin joskus vuokraan lisätyn vesimaksun väärää henkilölukua, nyt sekin asia on korjattu vastaamaan todellista keskiarvoa kuukausittain ja sehän tiesi vesimaksun pienentymistä muutamalla kymmenellä eurolla. Eli jälleen kulutukseen jää tuo sama säästö.

Tai no, säästöä ja säästöä. Olen joutunut siirtymään viljattomaan ruokavalioon kokonaan ja gluteenittomat tuotteet ovat kovin hinnakkaita, eli tavallaan plusmiinusnolla.

Sitten on vielä tulossa seuraavan puolen vuoden aikana pari isoa säästöä, koska nyt taloudestani on jäämässä pois kahden asian laskut omasta menneisyydestä. Mutta, vastaavasti sitten lasten harrastukset ja muut menot ovat lisääntyneet eli plusmiinusnolla tilanne tässäkin, mutta ehdottamasti parempi kuin entinen miinusvoittoinen tilanne.

Oma henkilökohtainen tulevaisuuteni määräaikaisen työsuhteen jälkeen on hahmottunut, eli olen vihdoinkin kyennyt märittelemään ne omat raamit itselleni, joiden mukaan sitten työsuhteen päätyttyä lähden elämää tallaamaan. Se tuntuu nyt kovin mukavalta ajatukselta juuri nyt. Eletään sen mukaan todellakin, mihin omat rahkeeni riittävät ja hyväksyn sen, että toistaiseksi tuloni eivät kasva tämän enempää. Vähemmälläkin pärjää ja sillä ajatuksella menen elämässä eteenpäin.

Yksi ristiriita omassa pääkopassa on ratkennut siis, onneksi. Myös useampi kivi on pudonnut harteilta, noin niikuin kuvaannollisesti ja on jälleen hieman helpompi hengittää. Itselleni on myös selvinnyt paljon omasta itsestäni ja se on lisännyt entisestään ymmärrystä suhteessa itseeni. Olen saanut vastauksia moniin mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin ja vihdoinkin monille asioille on löytynyt ihan järkeenkäypä syy. Ja syytä sulatellessa en kaipaakaan elämääni mitään suurta mullistusta, menee hetki jos toinenkin ymmärtää läpikotaisin asiat.

Silloin kun rahaa on ollut käytettävissä paljon, sitä itsekin kuvitteli ja uskotteli itselleen, ettei raha ole merkityksellinen asia omassa elämässä. Kyllä se vain tässä nyky-yhteiskunnassa määrittelee paljon, ilman rahaa ei voi elää ja kyllä se niinkin on, että kun rahaa ei tarvitsisi ajatella, olisi elämä hieman helpompaa. Ja syytön olen siihen, että olen sattunut syntymään tähän maahan. Tiedostan varsin hyvin sen, että olen oikein onnekas lottovoittaja suhteessa niihin miljardeihin ihmisiin ympäri maapallon, joilla ei ole yhtään mitään. Mutta, aika vähän kykenen itse vaikuttamaan maailmanlaajuisiin ongelmiin, en voi viimekädessä kuin yrittää vaikuttaa tähän omaan elämääni, perheeni elämään, tähän omaan ymäristööni. Ja tietysti omiin valintoihini rahan käytössä, joka sitten vaikuttaa epäsuorasti maailman muihin ihmisiin.

Rahan käytöllä on suuret seuraukset. Voin ihan itse päättää ja valita, mihin rahani laitan. Haluanko tukea kansainvälisiä riistoyrityksiä, jotka polkevat ihmisyyttä minkä kerkiävät vai haluanko tukea omaa maatani ja sen omavaraisuutta ja antaa omilla euroillani töitä Suomalaisille ihmisille?

Tänään on kuitenkin kevät, työviikko alkaa olla viimeisiä tunteja vaille valmis ja viikonloppuna saan nukkua pidempään. Huilata, kerätä voimia uuteen viikkoon. Toivon, että tuo keltainen pallo taivaalla saisi minutkin houkuteltua ulos viikonloppuna? Vaikkei neljänseinän sisälläkään ole valittamista, kirja odottelee lukijaansa ja mikäpä sen mukavampaa kuin uppoutua sohvanpohjalle vilttiin käärittynä ja lukea kunnes silmäluomet vaipuvat kiinni.

Niin, juurikin muistin pienen pieniä haaveitani, jotka ovat jääneet toteutumatta. Olen haaveillut kylpylälomasta kaikkine hoitoineen, hierontoineen jne. Olen niin paljon kuunnellut eri ihmisten kertomuksia omista kokemuksistaan, että tahtoisin itsekin kokea jotakin samantyyppistä. Olen koko ikäni haaveillut käveleväni loputtomalla hiekkarannalla etsien kauniita hioutuneita kiviä, pulahtavani suolaiseen meriveteen, makaavani jossakin etelän lämmössä riippumatossa roikkuen. Lapsuudestani muistan elävästi, kuinka haaveilin vuoristoisesta pikkukylästä. Ilmeisesti Sweitsistä tai jostain sieltäpäin. Piirtelin kuvia vuorimaisemista, vaikken ollut koskaan edes nähnyt oikeaa maisemaa missään muodossaan. Muistan, kuinka pienenä rakastin kaikenlaisia pikkulintuja, mitä värikkäämpiä, sen ihanempia. Haaveilin omasta pikkulinnusta, mutta tänään olen sitä mieltä, että vapaana ovat kaikkein parhaimpia.

Lapsuudessa haaveilin myös pitkästä risteilystä jossakin kovin eksoottisessa ja lämpimässä maailmankolkassa, olisiko peräti ollut toiveena jonkinlainen karibianristeily tai vastaava. Samoin haaveilin palmupuusaaresta, illasta ja auringonlaskusta, kun ympäristö värjäytyy vaaleanpunaisesta oranssiin, violetin kautta sitten pimeys laskeutuu yöksi.

Sitä mukaa, kun lapsuuden unelmat ovat vaihtuneet elämän realiteeteiksi, nämäkin pienet lapsen unelmat ja toiveet nähdä maailmaa ovat vaihtuneet omassa elämässä selviytymiseen yhteiskunnan vaatimusten mukaisiksi tavoiksi elää elämää ja toteuttaa normikansalaisen tavallista työmuurahaisen roolia. Ilman haihattelevia unelmia, typeriä toteutumattomia toiveita, joita vain lapsi osaa haaveilla.