Ilmoitin lasten isälle, että isovanhemmat ovat aikuisia ihmisiä, jotka osaavat hoitaa lastemme yökyläilyt myös kanssani. Sitä en tosiaankaan sanonut, että olemme syksyllä ko. isovanhempien kanssa jo näin sopineetkin. Vastausviestinä tulikin sitten minun haukkumista ja lyttyynlyömistä ja käsky unohtaa lasten yökyläily. Kuten arvasin, isovanhemmat eivät olleet itse pyytäneetkään lapsia, vaan ajatus ja idea kyläilyistä oli vain lasten isän päässä ja kun homma ei mennyt niinkuin hän suunnitteli asian, syntipukiksi jouduin minä mollausten ja haukkumisten kera.

Jopa lapset ymmärsivät yskän, kun kerroin heille asiasta. Tuumasivat, että tuollainen se isä on.

Hieman käy jälleen sääliksi tulevaa exän uhria. Hän on jokseenkin hyvin toimeentuleva, omaa hieman tavanomaista enemmän kiinteää omaisuutta ja nyt on kova hinku päästä naimisiin. Taktiikka on ollut kovin uhriuttava ja kovin tuttu, jopa näin sivusta seuranneena.

Sitten se peli kovenee, jättöuhkauksia, kihlauksen purku ja hetkellinen ero ja muutaman kuukauden päästä onkin taas onni kohdallaan. Nainen raukka ei valitettavasti ymmärrä, todennäköisesti selittää asioita parhain päin, kuten itsekin aikoinaan. Onhan haavissa nyt liian täydellinen mies, edes ollakseen totta. Pitkään tuo kiltti nainen piti pintansa, piti puoliansa, mutta nyt se vastarinta näyttää olevan murtumassa. Ainakin mitä lasten kertomuksista olen päätellyt. Nainen tekee kuten mies käskee, hyppää juuri niinkuin mies tahtoo. Nyt olen ymmärtänyt, ettei naisella ole enää omia mielipiteitä, tai niitä ei ainakaan enää saa ilmaista kovin vapaasti, tai muutoin joku kärsii. Mies on nyt sitouttanut itsensä tuohon naiseen, miehellä on joitakin valttikortteja käytössä, eli asioita, joilla pystyy naista halutessaan kiristämään. Mies on tehnyt itsestään erittäin tarpeellisen joissakin naisen elämän asioissa. Siitä se pikkuhiljaa lähtee, asia kerrallaan.

Säälittää jo nyt, koska tiedän miten kamalaa on elää ihmisen kanssa, jossa asuu kaksi persoonaa. Kuin yö ja päivä. Hyvä ja paha.

Tiedän millaisen ihmisen kanssa nainen joutuu elämään. Silti en saata sanoa mitään, en saata tehdä mitään. Tiedän, kuinka minut on hänellekin mustamaalattu jokaisessa käänteessä. Minusta on tekemällä tehty syyllinen, paha ihminen. En halua tätä mielikuvaa tai luuloa lietsoa, koska mies onnistuu ihan kaiken kääntämään päinvastoin.

En osaa kuin sääliä ja toivoa, että nainen olisi henkisesti riittävän vahva kestämään ja että hän saisi pidettyä välinsä ystäviin ja sukulaisiin. Toivon, että hän ei joutuisi uhraamaan miehen vuoksi itseään, omaa persoonaansa ja vapauttaan.

Minä menetin kaiken, menetin itseni, sukuni, vähäiset tuttuni, kotini, kaiken. Lapsistani luovun vain kuolleen ruumiini yli.

lasten isälle tasa-arvo on käsittämätön asia. Hän haluaa olla kunkku, hallitsija, jota on toteltava. Lasten isä ei ymmärrä ihmisen kunnioituksen päälle yhtään mitään. Hän tekee, niinkuin haluaa ja miten haluaa. Kaikki keinot on sallittuja.

Kulisseista pidetään kiinni, aina sopivissa tilanteissa tai kun hän tahtoo pönkittää omaa erinomaisuuttaan. Vain kun hänellä on oma lehmä ojassa, hän heittäytyy kunnolliseksi isäksi, kunnolliseksi vanhemmaksi ja muistaa aina sopivissa tilanteissa mainita asiasta, kuinka hän tekee, kuinka hän hoitaa ja totuus sitten kuitenkin ihan muuta.

Viimeaikoina en ole turhaan ollut huolissani lasten olemisesta isällään. Usein lapset viestivät sitä, ettei isälle isälle uskalleta kertoa tai puhua oikeastaan mistään asioista. Lapset viestivät sitä, ettei isä viitsi välittää, isä ei halua hoitaa asioita omalla viikollaan. Lapset pelkäävät jälleen isänsä suuttumista asiaan kuin asiaan. Lapset ovat kovin aahtaalla isänsä luona. Viettävät kukin omissa huoneissaan kaiken aikansa, sitten kun isä ei ole kotona, alkaa minun puhelin piristä. Olisi sitä ja tätä, mikä pitäisi hoitaa altapois ja lapset eivät uskalla isälleen sanoa, ei kysyä. Erityisesti, jos näihin liittyy jotenkin raha.

Isän suoranaista huijaamista ja toisten hyväksikäyttöä esiintyy tasaisin väliajoin. Viimeisin episodi oli se, kun tämä "köyhä" palkkatyölainen päätti netota kuiteilla. Hän alkoi minulta kyselemään lasten harrastusmenoista kuitteja, siis niitä, jotka minä olen maksanut ja joihin hän ei ole suostunut osallistumaan. Hänellä oli idea hakea joitakin avustuksia jostakin ja olisi tarvinnut toteennäyttää kustannuksia. Hän siis meinasi ihan surutta kusettaa tätä avustuksen suorittavaa tahoa ja hakea lasten nimissä itselleen ilmaista rahaa. Hän meinasi yrittää huijata, että on itse maksanut, vaikka minähän se kaiken olen kustantanut, kaikki kuitit ovat minulla ja minun olisi pitänyt hakea tätä kyseistä avustusta, mutta valitettavasti itse en kuulu kohderyhmään, joten en voi hakea. Sama juttu yhden lapsen opintojen kanssa. Olen itse maksanut niistä 60% kaiken ja isä on maksanut milloin on jaksanut minulle muutamia kymppejä takaisin päin. 

Kouluilla isä jaksaa mainostaa omaa erinomaisuuttaan, kuinka hän osallistuu lasten koulunkäyntiin ja tukee, mutta ei. Hän ei edes huolehdi, lukeeko lapsi kokeisiin vai ei. Hän ei viitsi kysellä, ei keskustella lasten kanssa koulussa opitusta. Läksyt ovat useinkin tekemättä heidän tullessaan luokseni, vaikka olemme sopineet toisin. Harmittaa, kun itse pidän kiinni sovituista ja isä luistaa. Ja sitten kuitenkin, hän ottaa kaiken kiitoksen vastaan ja paistattelee.

Lapset saavat asioita vain, jos isällä on jokin taka-ajatus. Yleensä se on lasten lahjominen, siis sellainen kiero lahjominen. Kun on aika ostaa lapsilta hyväksyntää, kun on aika näyttää uudelle naisystävälle, kuinka hän on hyvä isä ja huolehtivainen ja kuinka minä en kykene samaan. Kuin todistaakseen oman erinomaisuutensa, isä huolehtii vain kun oma persus sitä vaatii.

Tärkeintä kulisseissa on  isän oma ulkonäkö, talon ulkonäkö, sekä tietysti aina pakasta vedetty uusi auto. Lasten syömisillä ei ole väliä, hän syöttää lapsille ainakin tällä hetkellä vain herkkuja. No, itsesiassa aina erosta lähtien ovat laapset jatkaneet sitä isän tutuksi tullutta pikaruokahötön syömistä. Se on itselleni tarkoittanut sitä, etten voi omilla viikoillani sortua edes joskus samaan. Liika on liikaa syömisissäkin. Itse joudun jokainen viikko uudelleen muistuttamaan, ettei pizza ole jokaviikkoista ruokaa, miksi en osta hamppareita, lihapiirakoita tai miksi meillä ei syödä ranskalaisia tai karkkeja, sipsejä, mehuja, limpparia jne.

Lasten kustannukset kaikkiaan hoidan minä. Ja sitten ärsyynnyn suuresti, kun lapset vievät isälleen asioita, jotka olen lapsille nimenomaan tähän kotiin hankkinut. Vaatteet, lelut, sisustusjuttuja, hygieniatarvikkeita jne. Eli minä kustannan lasten elämistä vähistäni myös isänsä luona. Väliin ihmettelen, kun meille sitten palautuu vuosia sitten hävinneitä pieniksi jääneitä vaatteita jne. Jos lapset tarvitsevat koulunkäyntiinsä välineitä, minä joudun ne hankkimaan, koska isä ei välitä. Sama juttu niiden harrastusten kanssa. Sama juttu kaikissa muissakin asioissa.

Lapset sairastavat, harvemmin onneksi. Lapset eivät saa edes kuumelääkettä isänsä luona. Saati, että isä ehtisi lääkäriin viemään. Isä ei välttämättä edes tiedä, että lapsi on kipeänä, koska ei uskalla kertoa. Syytä voin vain arvailla. Mutta, muistan itsekin, kuinka jouduin korkeassa kuumeessa hoipparoiden hoitamaan lapset ja kodin, ilman isän apua. Ex jaksoi vain huutaa kurkkusuorana käskyjään, komennuksiaan ja syyllisti huonoksi äidiksi, koska olin sairaana, kuumeessa, kipeänä.

Monesti pyydän lapsia kertomaan omista tarpeistaan isän luona isälle suoraan. Aina lasten vastaus on, ettei isä välitä, häntä ei kiinnosta ja isä suuttuu. Se on kurja asia lapsille itselleen ja minusta tuntuu karmealta. Miten ihmeessä aikuinen ihminen voi käyttäytyä niin? Aina jaksan ihmetellä, miten kiero ihmisen mieli voikaan olla.

Sitten toisinaan, joskus asiat luistavat liiankin hyvin. Silloinkin joudun miettimään, mikä on taka-ajatus tällä kertaa. Se, ettei voi luottaa aikuiseen ihmiseen ollenkaan, se kun toinen tieten tahtoen tekee kiusaa aina kun vain mahdollista ja vielä lasten kautta, heidän kustannuksellaan.

Voi, mihin hullunmyllyyn tuo tuleva nuorikkonsa joutuukaan. Kateeksi ei käy yhtään. Oikeastaan pelkään hänen puolestaan. Mies, joka on kuin jekyll&hide. Arvaamaton, hyvin suunnitelmallinen, ottaa sen minkä katsoo hänelle kuuluvan, keinolla millä hyvänsä. Hän vaatii jatkuvaa ihailua, useita huomionosoituksia omasta erinomaisuudesta, hän vaatii itsensä nostamista jalustalle, häntä pitää ylistää, palvoa, ihailla. Kehua kaaikesta ja kaikista asioista. Mikäli näin ei tapahdu vapaa-ehtoisesti, hän pitää huolen, että pääset pyytämään anteeksi omaa olemassa-oloasikin. Pyydät anteeksi jopa omaa syntymääsi polvillasi rukoillen. Anelet armoa, teet kaiken, jotta toinen pysyy tyytyväisenä ja eihän se riitä. Mikään ei riitä, ei koskaan.

Kaikki tapahtuu hyvin hitaasti, hyvin suunnitelmallisesti ja nykyisellään jokseenkin saman kaavan mukaisesti. Sitouttaminen, toisen pahimmilla peloilla uhkaaminen ja mielikuvien luominen niistä. Täydellinen mielen hallinta pelkojen kautta ja niiden avulla. Ihan sairasta, mutta totta. Niin tämä ex piti minua hallinnassaan, sai minut tekemään ja olemaan oman mielensä mukaisesti ja itse en edes sitä tajunnut vuosikausiin. Ongelmat alkoivat silloin, kun aloin kyseenalaistamaan elämäämme ja suhdettamme, joka ei koskaan ollut normaali.