Illalla se heräsi, oikein pilkisti jostain sielun syvyyksistä. Tuumasin, että kun oma ymmärrys loppuu, alkaa se viha pistää jostain esiin.

Harmittaa niin vietävästi, kun ei vaan kykene ymmärtämään. Yritän ymmärtää ja sehän ei kuitenkaan muuta asioita,ei muuta niitä ihmisiä, jotka ovat sellaisia kuin ovat.

On kurja tuntea, että ihan kuin koko paikkakunnan ihmiset olisivat olemassa vain minun tai perheeni kiusaamista varten aina sopivan tilaisuuden tullen. Kuulostaa jo omaankiin korvaan ihan hullulta ja mietin, olenko tosiaan tulossa hulluksi.

Omat lapseni ovat kokeneet sitä, että joku on kateellinen. Lapseni eivät minun laillani ymmärrä miksi? Minussa on ainakin sellaisia piirteitä pakko olla, jotka ärsyttävät muita naisimmeisiä.

Mitä nämä piirteet sitten ovat? Kun katson lapsiani, he ovat onnellisia, silmissä näkyy ilo, onni, kirkkaat silmät ja koko olemus on positiivinen, sosiaalinen, vielä. Saatoin itsekin olla alaluokilla samanmoinen.  Yhden lapsen kimpussa on jo ilkeä ja kateellinen "kaveri", joka on opetellut niille naisten tavoille eli kiusaamaan, iskemään aina kun se mahdollista.

Säälin itse tuota kiusaajalasta, koska esimerkiksi hänen vanhempansa eivät vielä tiedä lapsensa touhuista mitään. Tuo kiusaajaksi muodostunut lapsi on erittäin kateelinen ja se näkyy kaikessa elämässä. Yleensä en puutu lasten kaverisuhteisiin, mutta tuon lapsen kohdalla jouduimme vanhempina sanomaan, ettei enää ole missään ylimääräisissä tekemisissä kiusaajan kanssa, kuin mitä pakollinen koulumaailma vaatii. Tuo kiusaaja on juuri sellainen, että kun on ottanut lapseni silmätikukseen, hän tekee ja toteuttaa kaiken sen, mistä oma lapseni saattaa vain haaveilevansa joskus, niin tuo kiusaaja on jo seuraavana päivänä toteuttanut sen. Olenkin sanonut omalle lapselleni, ettei hänen tarvitse aina ääneen kertoa omista suunnitelmistaan ja tekemisistään, koska tuo toinen tulee niin kateelliseksi. Kiusaaja kokiessaan kateutta, puhuu sitten ainakin lapsestani pahaa muille yhteisille kavereille, se arvostelee kaikkea, jopa lapseni ominaisuuksia ja tapoja tehdä asioita. Sitten tuo kiusaaja on hakeutunut samaan harrastukseen ja nyt sielläkin on alkanut nuo ongelmat, jotka hänen taholtaan kohdistuvat lapseeni. Tuo kiusaaja matkii lastani kaikessa, mitä hän luonnostaan on tai luonnostaan tekee ja omasta kokemuksesta tiedän, kuinka ilkeää tuollainen käytös on.

Miksi, en saata olla kysymättä tuota päivittäin. Olen saanut olla iloinen siitä, että jokaisella lapsellani on jokseenkin terve itsetunto, he luottavat itseensä ja kavereihinsa. He luottavat elämään ja suhtautuvat positiivisesti kaikkeen, ja tämän soisin jatkuvan. Mutta, sitten on aina niitä, ikään katsomatta, jotka alkavat nakertaa tuota lapsen sosiaalisuutta, alkavat kiusaamaan tieten tahtoen.

Eilen illalla verenpaineeni alkoi uudelleen hipoa lukemia, kun kuulin tuosta kiusaamisesta, joka on siis tämän yhden taholta siirtynyt jo sinne harrastuksen piiriin myös. Mitä minä oikein teen? Mitä lapseni tekee? Tuon lapsen harrastus on ollut hänelle se oma juttu, omaa henkireikä, josta on nauttinut täysin rinnoin. Ja nyt se yksi mätämuna on alkanut pilaamaan sitäkin iloa, Eikö jo riitä, että koulussa tekee lapseni elämästä helvettiä?

Tiedän ja osin tunnenkin tuon kiusaajan äidin. Olimme hetken aikaa leikkikenttätuttuja, kun lapsemme olivat sen ikäisiä. Jutustelimme niitä näitä ja koskaan ei itselläeni edes tullut mieleen, että tällaisia kiusaamisia tulisi eteen.

Mietin, pitääkö minun tosiaankin ottaa yhteyttä tuohon äitiin? Mutta edellisten vuosien aikana emme ole kuin tervehtineet kohteliaasti toisiamme, hänen käytöksensä muuttui minua kohtaan jotenkin ylpeäksi ja jotenkin hän toi esiin sen, että kokee olevansa minua ylempänä. En ollutkaan eron jälkeen hänelle ja lapselleen soveliasta seuraa. Tuo nainen siis kirjaimellisesti alkoi hyljeksiä minua, kun erosin. Yksi syy on tosiaan myös kyyn juorut. Nyt kun tiedän kyyn juorunneen paljon pahaa selkäni takana, ei tämäkään rouvasihmisen ole välttynyt kuulemasta juttuja minusta. 

Oma, kokemani häpeä on niin suurta, koska tiedän suurinpiirtein ne minusta juorutut ilkeät puheet. Tietäessäni, en voi olla ajattelematta, että mitähän tuokin ja minusta ajattelee kaikkien niiden juorujen ja puheiden jälkeen.

Mutta, ilmeisesti tämän kylän jokainen ihminen tietää minusta jotakin, se vaikuttaa heidän käytökseensä minua kohtaan. Se vaikuttaa näköjään myös lapsiini, koska kyllähän perheissä puhutaan toisten perheiden asioista ja kysellään lapsilta kavereiden perheiden asioita, jos ei muutoin saada mitään tietää. Ja jos ei muuten, niin mielikuvitus ja luulot astuvat kuvaan värittäen kaikkea.

Kyy aikoinaan sanoikin minusta, että minut kyllä tunnetaan kylillä. Siis what? Olin jo silloin, että mitä ihmettä hän hourii, koska minä itse en henkilökohtaisesti tai muutenkaan tunne ketään. Saatan nimeltä tietää mutten tiedä välttämättä edes miltä ihminen näyttää. Onhan nuoruudestani aikaa kuitenkin jo vuosikymmeniä ja ihmiset ovat muuttuneet paljonkin vuosien varrella.

Minun piirini kutistuivat tasan siihen hetkeen, kun aloin seurustelemaan lasten isän, nykyisen exän kanssa. Ja sen jälkeen en hirmuisesti uusiin ihmisiin tutustunutkaan. Ja kun kyy tuli uudelleen kuvioihin, hän tutustui kauttani niihin harvoihin, joihin olin tutustunut, alkoi se "erkaantuminen" minusta, kun hyvin alkaneet tuttavuussuhteet alkoivat hiipua ja tänään ymmärrän miksi. Koska, he olivat kyyltä kuulleet näitä ilkeitä valheita minusta. Nyt sen vasta ymmärrän.

Kyy on koko historiamme aikana puhunut ja pitänyt maineestani ns. huolta. Nyt kun sen ymmärrän, voisin käydä kuristamassa omin pienin kätösin sen naisen, mutta luotan siihen, että elämä pitää huolen hänestäkin.