Kylläpä saa verenpaineet kyytiä heti aamutuimaan.

Olen odotellut verkkopankissa näkyviin tuota palkkaerittelyä, se olisi pitänyt näkyä jo muutamaa päivää aiemmein, ennen varsinaista palkanmaksumaksupäivää, joka siis tänään.

No, eipä ole näkynyt tähän menneessä, eikä tilillä ole myöskään sitä palkkaa. Nyt olen hieman vihainen.

Työmaan pomo on siis mikä on, mutta että tälläistä kyykyttämistä vielä lisäksi. Olen ollut ennenkin samalla työnantajalla ja tällaistä en ole koskaan edes kuullut tapahtuneen, että palkka työstä jäisi sovittuun päivään mennessä maksamatta.

Odottelu on kamalaa, se että pääsen soittamaan palkkoihin ja kysymään, mikä mättää? Mutta tässä tapauksessa veikkaan, että pomo kyykyttää ihan tahallaan ja on jättänyt omat hommansa hoitamatta.

Olen juuri nyt niin vihainen, että voisin sihistä hampaiden välistä muutaman nasevan kirosanan. Verenpaineeni hipovat pilviä kun mietin tätä tilannetta, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan jo suorastaan naurettava.

Mietin, että jos en saa palkkaani tänään, en myöskään mene töihin. En ennen, kuin palkka on tilillä. Minun tehtäväni ei ole huolehtia omista palkoistani, ei siitä, että se on ajoissa maksettu. Sitä varten talossa on se vanhanaikainen elämäänsä kyllästynyt pikkumainen pomo, joka nauttii siitä, että voi kyykyttää ihmisiä mielensä mukaan.

Tämä ei jää tähän. Ellei palkkani ole tänään tilillä. Vuorokausi on vaihtunut ja ainakin ennen palkka on ollut näkyvissä ja tilillä jo ihan aamusta.

Tosiaan, soitin palkkalaskentaan. Sieltä sanottiin, että työsopimus on ensinnäkin tullut myöhässä--->pomolla on ollut kuukausi aikaa hoitaa asia kuntoon, vaan eipä ole hoitanut. Toinen selitys olikin sitten se, että itse työsopimuksessa olikin jotain ongelmaa. Aha, vai niin.

Seuraavan puhelun soitin sitten pomon esimiehelle, joka tarkisti tiedot ja työsopimus olikin hänen mielestään ok ja että ongelma olisikin nyt siellä palkanlaskennassa. Kaikki palkanmaksuun liittyvät paperit ovat kunnossa ja toimitettuina ja vahvistettuina. Aha. Esimieheni on siis tänään työmaalla, joten hänen kanssaan olisi keskusteltava vielä. Huh, huh sanon minä. Lupasi sentään, että palkka kyllä maksetaan kiireellisenä, mitähän sekin sitten tarkoittaa?

Uskoisin, että tässäkin tapauksessa on kyse puhtaasti esimiehen kyykytyksestä, yrityksestä näyttää, että hän on se jota pitää pokkuroida jne. tai hommat eivät hoidu.  Valitettavasti minä en vain alistu moiseen. Jokainen ihminen on asemastaan huolimatta samalla viivalla. Hänen pitää tehdä työnsä, samoin kuin minunkin. Ilman mitään ylimääräistä jotakin, minulla ei ole edes sanaa kuvaamaan sitä alistusta tai esimeihen käyttämää valtaa alaisiaan kohtaan.

Jollai muuta, niin selitys ja se kenen pää laitetaan vadille on nyt tuo lähin esimieheni. Hän on mokannut, hän on jättänyt joko kiusallaan tai huolimattomasti omat työnsä hoitamatta ja kuka kärsii? Minä.

Mietin, että jäisinkö tämän päänsärkyni kanssa tänään kotiin. Verenpaineeni ovat huipussaan ja alentava lääkettä ei ole, ellen käy työterveydessä. Ehkäpä aspiriini auttaa pahimpaan hätään? Mutta kyllä olen vihainen, tuollaisesta.

Aavistelinkin jo tavatessani toisen kerran tuon esimiehen, että hänestä koituu vielä ongelma, mutta että tällainen? Pää pehmeä ja onneksi on niin vanha, että jää pois työelämästä piakkoin. Voihan toki olla, että dementia jo vaivaa tai sitten yksinkertaainen välinpitämättömyys perushommien hoidossa. Pitäisi kyllä ymmärtää jäädä pois vaikka sitten sairaslomalle tällaisten juttujen yleistyessä.

Sitten puhelua ja viestiä muille tahoille, joille olen tilivelvollinen ilmoittamaan tuloni ja palkkalaskelmani. En voi toimittaa sovittuun päivämäärään mennessä ja en tiedä, milloin voin toimittaa ne eteenpäin.

On tämä vaan törkeää, ensin meinasin kirjoittaa, että mielenkiintoista, mutta ei tässä nyt ole mitään mielenkiintoista. Esimehen esimies sai minut kuitenkin edes vähän rauhoittumaan. Saan palkkani, joskaan ei osannut sanoa milloin, mutta sen verran kuitenkin rauhoituin lupauksesta, että menen kuitenkin työmalle tänään. Tunnollisena ja kilttinä työntekijänä tietenkin. Mutta, perästä kuuluu, sen lupaan.

Minä en tunne työmaalta entuudestaan ketään, joten en ole voinut mitenkään olla osallisena yhtään mihinkään, joten periaatteessa olen syytön tämän työmaan ongelmiin tai edes sen esimiehen ongelmiin. Minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa niiden ihmisten kanssa, jotka ovat työtovereitani. Kuitenkin koen, että olen kyykytyksen kohteena ollut työsuhteen alusta alkaen. Ja tämä palkanmaksuongelma on nyt sitten piste iin päälle.

Mielenkiinnolla odotan tapaavani tänään tuon esimiehen, saa nähdä millainen on vastaanotto. Tosin, uskoisin, että hän välttelee kohtaamista kanssani. Niin hän on tehnyt jo pitkään. Tästä työp'ivän aloituksesta muodostuukin hyvin mielenkiintoinen, muuta en osaa sanoa.

Selkäranka vain suoraksi ja leuka eteenpäin, kohtaamaan tuo kyykyttäjä. Alistamisen mestari ja itsensä ja asemansa pönkittäjä. Ne eivät ole minun ongelmiani. Tervetuloa vaan 2010-luvulle myös tässä työyhteisössä. Emme elä enää sitä kultaista 60-lukua, jolloin ei esimiestä edes katsottu silmiin ja niiattiin kiltisti aina kun ohi käveli. Tai muita vanhanaikaisuuksia. Tänään esimieskin on vain ihminen toisten ihmisten joukossa. Työtehtävissä on ne erot, ei enää muussa kanssakäymisessä. Alainen on ihmisenä juuri samalla viivalla kuin esimieskin, myös työntekijänä. Ei ole enää niin, että alaiset katsovat kieroon esimiestään tai tarvittaisiin pokkurointia tai perseenuolentaa.

Itse en ole koskaan alistunut siihen, että lkaisin kenenkään persuksien nuolijaksi. Koska, jokainen ihminen on samanarvoinen ihmisenä, työntekijänä. Vain ne työtehtävät erottavat onko pomo vai tavallinen työntekijä. Muutoin ihminen on ihminen toinen toisilleen. Ja uskon, että tämä minun opittu asenteeni näkyy kaikessa. En ole koskaan edes oppinut muuhun kuin tasa-arvoiseen elämään myös työpaikoilla.

possu.jpg

Niin ja nyt kun aloin ihmettelemään tuota ongelman pompottelua taholta toiselle, kävi selväksi sekin, että

palkanlaskennassahan on yllätys, yllätys ihminen, joka on ainakin kuullut minusta puhuttavat paskapuheet kylillä. Kiusa se on siis pienikin kiusa, jos vaan voi jotakin hankaluuksia minulle aiheuttaa niin jätetäämpä palkka maksamatta. Voihan sen "inhimillisen erehdyksen" noinkin kuitata.

Nämä ovat juuri niitä syitä, miksi olen alunperin alkanut vihaamaan ihmisiä, mutta eipä nämä kokemukset ainakaan lievennä tuota kokemustani. Tänä päivänä on onneksi niin helppo selvittää, kuka on tekemisissä kenenkin kanssa ja kyyhyn tämäkin ihminen linkittyy nyt niin "mukavasti". Kyyhyn ja erääseen toiseen, joka on ex-miehen ystävä. Eihän siinä muuta sitten tarvitakaan. Tämä on taasen osoitus siitä, että pienellä paikkakunnalla on todella vaikeaa pitää omasta intiimiydestä kiinni, kun jonkun toisen vihat on saannunna niskaan, niin siitä sitten joutuu kärsimään jokaisella elämänalueella. Niitä tutuntuttuja kun on jokaisessa paikassa ja juoruilta ei voi välttyä.

Ikävää, niin ikävää, että nämä totuudenvastaiset paskapuheet ovat todellakin pilanneet ja hankaloittaneet niin minun elämääni kuin osin lastenkin. Kun minusta puhutaan sellaisia paikkaansapitämättömiä valheita, juoruja ja osasta en edes itse tietoinen. Voin vain pienessä mielessäni kuvitella millaisiin puheisiin vihaava ja suuttunut ihminen/ihmiset kykenevätkään ja ihan vahingoittamistarkoituksessa ja valitettavasti ovat siinä kovin hyvin myös onnistuneet.

Mutta, annan jossakin vaiheessa periksi. Sitten kun tiedän kaiken ja häpeäni määrällä ei ole mittaa. Sitten todellakin olen menättänyt kasvoni, myös itseni silmissä. Silloin minulle ei riitä se, että riittää kunhan itse tiedän oman elämäni ja sen totuudet. Silloin te arvon kiusaajat saatte voittonne, kun olen poissa. Silloin voitte hymyillä sitä irvokasta voittajan hymyänne ja olla iloisia, olette silloin kostonne saaneet.

Tämä kaikki on alkanut jo silloin alakoulussa, eikä se ole vieläkään lopussa. Vaikka oikeasti niin luulin. Kiusamiseen trvitaan aina kohde, samoin vihaan. Minä olen teidän maalitaulunne, johon onnistutte aina osumaan.