No niin. Meinasin tänään pillahtaa itkuun, koska ymmärsin eräiden oudon käytöksen syyn.

Minua luullaan varkaaksi. Siitä siis se oma epämiellyttävä tunne ja oudot kokemukseni työtovereiden taholta.

Enää ei ole mukava mennä työpaikalle, minua hävettää. On todellakin noloa enää mennä sinne ihmisten luullessa minua varkaaksi. Voi itku. Muuta en osaa ajatella.

Nyt kun vielä saisin tietää, mistä moiset luulot ovat lähteneet, saaneet alkunsa?Mitä sellaista olen tehnyt, että tuollaisia puheita on liikkeellä? En ymmärrä, en sitten alkuunsa.

Minulle on rehellisyys ollut aina yksi perusarvoista, en ole koskaan sietänyt valheita saati mitään muutakaan tämäntapaisia vääryyksiä varkauksista puhumattakaan. Niin miten helvetissä olen sitten ansainnut tällaisen "arvonimen" tai ihmisten luulon?

Siis ei helvetti sentään, että pistää niin vihaksi tämä tämmöinen. Miksi, missä ja miten?

Kuka oikein levittelee tälläisiä juttuja ja miksi? En saata ymmärtää, en sitten ollenkaan.

Mitä semmoista olisin tehnyt, että olisin ansainnut tuollaisia juoruja. En sitten yhtään mitään.

Tuntuu todella pahalta, koska eihän tuollaisia juoruja voi edes oikoa mitenkään. Eihän kukaan uskoisi.

Miksi joku ihminen on saanut päähänsä lähteä levittelemään tuollaisia perättömiä juoruja minusta? Ja milloin?

Muutamia vaihtoehtoja on, niitä ihmisiä, joihin yhteydenpito päättyi lapsuuden myötä ja heille on jäänyt päälle katkeruus ja kosto.

Tai sitten muutama sellainen, jotka ovat olleet hyvinkin kateellisia minun kulisseille, tietämättä asioiden oikeaa laitaa siitä, missä helvetissä olen saanut elää lapsuuteni ja myöhemmin avioliittoni muodostuessa myös sellaiseksi. Kaikkia asioitani kun en ole kaikille ihmisille jaksanut jakaa syystä tahi toisesta.

Jokatapauksessa itse tiedän mikä on totuus, en ole varas. En ole valehtelija. Vaan sanopas se niille, jotka ovat ikäviä juoruja kuulleet? Ihan turhaa, koska kukaan ei usko kuitenkaan.

Itku kurkussa olen ollut tämän päivän. En oikein itsekään tiedä mitä ajatella. Tällä juorulla nyt selittyy kaikki ne outudet ja kummallisuudet, joithin olen törmännyt ollessani työmaalla.

On todella kurjaa enää jatkaa työssäni, on todella kurjaa olla ihminen enää työpaikalla tietäen heidän luulonsa, ajatuksensa ja ennenkaikkea sen epäluuloisuuden minua kohtaan. Se tuntuu ihan kauhealta mutta nyt sain siihen syyn.

Juoruja olen epaillytkin, mutta että tällaisia. Olen aivan järkyttynyt ja en tiedä todellakaan, pystynkö enää menemään sinnekään paikkaan. Pakkohan se on oma velvollisuus hoitaa mutta ei ole mukava enää elää tuon juorun kanssa.

Se joka on tuollaisia valheellisia asioita mennyt suustaan laskemaan, on todellakin pilannut minun elämäni. Minun mahdollisuuteni elää normaalia elämää, koska kukapa nyt sellaista palkkaa, josta tuollaisia juoruja puhutaan? Minä en ainakaan, jos olisin työnantaja. Pelaisin varman päälle ja en uskaltaisi ottaa riskiä.

Joten, miten enää kehtaan edes kaupungilla näyttää naamaani? Haluaisin vajota niin maan alle. Mutta, se ei ole mahdollista.