Tulihan sitä ylimääräistä ja yllättävää rahanmenoa, ihan itse aiheutin omalla toiminnallani ja varsin itselleni tyypillisellä tavalla. Noh, ei voi vahingoille mitään. Niitä sattuu ja tapahtuu "paremmissakin piireissä".

Opettelen systemaattimesti kirjaamaan tuloja, menoja ylös tavoitteenani saada edes vähän säästöön tuleviin isoihin menoihin, joita kuluva vuosi pitää sisällään. Toivon mukaan osa-aikatöistä olisi edes se hyöty, vaikkei sitten työssäkäyntini muutoin nostaisikaan elämänlaatuani. Lasten elämänlaatua olen pyrkinyt pitämään jokseenkin samoissa ja aina tinkinyt omastani.

Kun elää köyhän elämää, on väistämättäkin jatkuvasti mielessä tuo elämän taloudellinen puoli, huoli oikeastaan. Onneksi kesällä jää pois yksi iso lasku, joka tipahtaa luukkuun säännöllisin väliajoin, sekin on jäänne siitä, etten koskaan kuvitellut lopettavani omaa yritystä ja en siis lukenut pienellä präntillä painettua sopimuksen ehtokohtaa ja olen pienistä "tuloistani" maksanut täysin tyhjästä useamman vuoden. Mutta, onneksi se siis jää nyt pois kesällä ja sekin summa jää omaan käyttöön.

Onneksi asioilla on tapansa järjestyä, viimepäivien aikana muutama pikkujuttu on selvinnyt ja oma ahdistus helpottaa sitä mukaa, kun yksi asia toisensa jälkeen selviää. Toivoisin myös vihdoinkin pääseväni eroon omasta kalliista ja paheellisesta tavastani, tupakoinnista. Vaikken enää tupakoikaan paljoa, on se siltikin liikaa jo ihan taloudellisesti. Vain oikeasti rikkailla on tänäpäivänä enää varaa tupakoida. Siitäkin jäisi paljon ylimääräistä rahaa muuhun, vaikka niihin omiin muihin tarpeisiin.

Mikäli en polttaisi rahoja taivaan tuuliin, jäisi rahaa vieläkin enemmän käyttöön, mutta se riippuvuus on kamalaa. Olen yrittänyt muutamia kertoja lopettamista, mutta omat hermot eivät vaan tunnu kestävän. Siis edes rahan säästäminen ei pysty päihittämään riippuvuutta, joka nikotiinista aiheutuu. Ja ulos pakenen rauhoittumaan, kun hermo meinaa mennä ja pinnaa alkaa kiristämään. Se on itselleni tapa ottaa se aikalisä, mietintätauko.

Ehkäpä minäkin pääsen joskus miettimään ja täyttämään päiviäni täysin tyhjänpäiväisillä j merkityksettömillä pohdinnoilla, kuten mennäkö risteilylle vai lähteäkö minilomalle Pariisiin? Ehkäpä minäkin voisin joskus ottaa stressiä siitä, ostaako tuliaisia vai ei ja kenelle? Ehkäpä itsekin pääsen joskus parjaamaan lomakohteiden säätä, kun eivät olleetkaan sitä, mitä oli luvattu ja loma meni täysin piloille säiden vuoksi?

Ehkä joskus voin tehdä heräteostoksia ja katua niitä sitten myöhemmin, kun tuli ihan väärän värinen, kokoinen jne. Ehkä joskus pääsen osallistumaan kulttuuritarjontaan, harrastuksiin ja purnata sitten kaikesta, mikä on mielestäni väärin tai ainakin huonosti toteutettu?

Ehkä joskus voin pohtia lomakokemuksia ja kaikkia lomaan liittyviä valmisteluja muiden kanssa? Kuinka hankalaa tai vaivatonta on matkustaa lasten kanssa?

Ehkäpä joskus voin kehaista itsekin, että meillä kävisi ulkopuolinen siivoaja kerran viikossa pyyhkimässä pölyt nurkista ja viikkaamassa pyykkivuoren, kukkien kastelua unohtamatta? Sillä aikaa, kun olemme perheenä viettämässä viikottaista laatu-aikaa?

No joo. Ei minusta saa pinnallista tekemälläkään. Mutta kun elämässä olisi taloudellisesti varaa edes joskus miettiä muutakin kuin mihin ruokaan on varaa seuraavana päivänä. Tai kun miettii kahden asian väliltä, kun molempiin ei ole varaa. Siinä on sitä elämän realiteettia.

Ja ilmaiseksihan tässä elämässä ei mitään saa. En ainakaan minä. Kaikesta joudun pulittamaan isomman tai pienemmän summan.

kivetmuoks.jpg