Lakeja, säädöksiä, erilaisia pakkoja ja kiristystä sekä ihmisarvon lyttäämistä.

Sitä on tämän päivän elämä Suomessa.

Eilen luin uutisen, erään kaupungin/kunnan päivähoidon linjauksista koskien päivähoidon työntekijöiden rokotuksia.

Sanottakoon ihan ensin muutama sana näistä rokotuksista yleensä. Rokote on tarkjoitettu siihen, että ihminen sairastaa taudin. Mutta siis lievempänä, vähäoireisena. Rokote ei siis suojaa itse tautiin sairastumiselta, kuten moni virheellisesti luuleekin niin. Rokotteen tarkoitus on saada ihminen sairastamaan itse tauti, mutta lievempänä.

Eli, kun olet ottanut jonkin rokotuksen, olet taudin kantaja ja siis sairastut itse tautiin, vaikkei oireita tulisikaan tai ne eivät ole petiin kaatavia ja näin ollen sairas ihminen on työssään sairastamastaan taudista huolimatta. Ja kun ihminen sairastaa tautia, oli oireita tai ei niin mikään rokotus ei suojaa muita ihmisiä tältä rokotetulta ihmiseltä, joka siis sairastaessaan tautia, jonka rokotus on aiheuttanut, niin tämä rokotettu ihminen levittää myöskin virusta tai bakteeria ympäristöönsä.

Ja nyt siihen uutiseen eli eräässä Suomen maan kunnassa/kaupungissa on päivähoidon työntekijöitä ohjeistettu niin, että influessaan rokottamattoman pitää ommella vaatteisiinsa keltainen tähti ja/tai suojautua toisilta ihmisiltä asianmukaisin suojavarustein. Kuulostaa ihan natsisaksan meiningiltä.

Mutta joo, on todella törkeää, että rokotettu ihminen saa rauhassa sairastaa influessansa käyden töissä lievin oirein ja samalla tartuttaa muutkin ihmiset ympärillään. Influessa leviää pisaratartuntana ja riittää se pieni yskäisy, nenän niistäminen ja kurkun kakominen tai peräti pelkkä puhuminen kasvot lähekkäin, jolloin hengitysilman/syljen mukana erittyy ympäristöön ja toiseen ihmiseen näitä pieniä taudinaiheuttajia. Sama oikeastaan muissakin rokotteissa.

Influenssakausi alkoi Suomessakin tänä syksynä juuri silloin, kun alkoi ensimmäiset ihmiset rokotuttamaan itseään ja sairastamaan oireettomasti tätä tautia levittäen sitä ympäristöönsä.

Nyt en ota kantaa siihen, onko rokotus hyvä vai paha asia. Normaalikuntoinen ja perusterve työssäkäyvä ihminen influenssan kestää kyllä ja sairastettuna antaa immuniteetin ko. virukselle. Olen itse sairastanut influenssan muutamia kertoja elämäni aikana ja voin tosin sanoa, että se on ihan kamala tauti, mutta ei siihen kuole. Varmemmin ihminen kuolee erilaisten kipu,-ja kuumeläääkkeiden aiheuttamiin vakaviin ja viivästyneisiin ja kumuloituviin sisäelinvaurioihin, joista ei taasen saa puhua.

Kuitenkin, tuo keltaisen tähden ompeleminen työvaatteisiin rikkoo ihmisen omaa valinnanvapautta, se on ihmisarvoa alentava toimenpide, joka syrjii ja on rasistinen. Mitähän ihmisoikeus,- ja esimerkiksi Suomen perustuslaki sanoo tällaisestä erottelusta? Rokottamattomiin ja rokotettuihin?

Ihmisellä on tänä päivänä vielä valinnanvapaus suhteessa omiin terveysasioihinsa. Vai ollaanko Suomessakin menossa kohti pakottamispolitiikkaa, jolla ihmisen oikeuksia ja mahdollisuuksia omiin valintoihin rajoitetaan?

Tänään Suomessa työnantajalle ei kuulu työntekijänsä terveystiedot. Ne on edelleen salassapitolain alaisia juttuja. Jokaisella ihmisellä on oikeus pitää omat terveys ja sairausjuttunsa omana tietonaan. Työnantaja ei voi tai kukaan muukaan ei voi pakottaa ketään ihmistä julkistamaan omia toimenpiteitä terveydenhuollon piiristä. 

Olen hieman järkyttynyt asiasta, että päivähoidon työntekijät merkattaisiin ulkoisella tunnuksella influenssaan rokotetuiksi ja rokottamattomiksi. Molemmat ryhmät levittävät tautia ja voin väittää, että rokotetut levittävät sitä itse paljon enemmän ollessaan rokotuksen jälkeen sairaana ja vähäoireisena työssään kuin ne, joita ei ole rokotettu ja jotka jäävät sairuslomalle tarpeen niin vaatiessa. Kaikki rokottamattomathan eivät sairastu influessaan ja jos tauti tulee, se on tullakseen.

Itselläni on omakohtaisia kokemuksia tästä rokotteesta ja siitä, kuinka olen sairastunut ennenaikoja influenssaan viettäessäni aikaa rokotetun ja oireilevan ihmisen lähellä, joka siis yskii ja pärski oman rokotteella aiheutetun taudin muihin. Siitä sitten alkoikin useamman viikon flunssakierre, joka oli kuumeineen lääkärin mukaan täysin normaalia. Eihän se ole eikä ollut silloinkaan.

Samantapainen uutinen kävi silmään tänä aamuna, kun joku taho läväyttelee ilmoille oppivelvollisuusiän pidennystä. Hyvä juttu sillä saralla, että sitten myös kaikki oppimateriaali muuttuu kunnan kustannettavaksi amiksissa ja myös lukioissa. Se varmasti lisää lukioiden kiinnostusta myös niissä perheissä, jotka muutoin kokevat koulutuksen liian kalliina.

Yksi vuosi lisää oppivelvollisuutta ja yksi vuosi lisää ilmaista jatkokoulutusta.

Mutta, pelkkä oppivelvollisuuden pidennys ei poista syrjäytyneisyyttä, joka on alkanut jo lapsen ollessa peruskoulussa. Syrjäytyminen on alkanut jo mahdollisesti sieltä päiväkoti-iästä alkaen. Lapseni omaksi yllätyksekseni tokaisi, ettei se oppivelvollisuuden pidentäminen poista esimerkiksi nuoren yksinäisyyttä, se ei poista nuoren kokemaa eriarvoisuutta suhteessa toisiin, se ei poista kiusaamista.

Minusta ensin pitää pystyä löytämään ne eriarvoisuutta aiheuttavat syyt, jotka johtavat sitten syrjäytymiseen ikätovereista, sillä sitähän se on tuonikäisillä lapsilla. Ne, jotka syrjäytyvät ovat kokeneet äärimmäistä erilaisuutta suhteessa ikätovereihinsa. Erilaisuus taas aiheuttaa kiusaamista siinä valtaryhmässä, jossa erilaisuutta esiintyy.

Opettajat tekevät paljon sen suhteen, että esimerkiksi siirryttäessä yläkouluun seitsemännelle, luokissa tapahtuisi ryhmäytymistä. Vastaavasti tiedän kokemuksesta, että yläkoulun opettajat eivät kykene riittävästi suhteuttamaan tämänpäivän nuorten henkisiä pulmia ja kohtaamaan yksilöinä näitä lapsia. Kouluilla on usein paljon muuta ammattiväkeä näiden ongemien ratkomiseen muttei riittävästi keskitytä ongelmien ennalta-ehkäisyyn vaan useinkin ongelmat  pääsevät muodostumaan liian pitkälle ja monivivahteisiksi, ennenkuin joku huomaa tilanteen ja silloin nuori on jo auttamatta liian syvällä oman syrjäytymisensä kanssa. Syrjäytymisen ennalta ehkäisyn pitäisi alkaa jo ihan pienestä ja pienistä asioista.

Yksi tai kaksi vuotta lisää oppivelvollisuuteen antaa toki viranomaisille enemmän mahdollisuuksia puuttua nuoren elämään, joista viimeinen keino on tosiaan se lapsen pakkohuostaanotto, joka perustellaan sitten usein myös sillä, että lapsen on käytävä koulunsa loppuun, koska oppivelvollisuus.

Mutta, miksi pitää ajautua yksittäisten nuorten kohdalla näin radikaaleihin ratkaisuihin? Olisko vaihtoehtona vaikkapa katseiden kohdistaminen sinne vanhempiin ja heidän mahdolliseen syrjäytymiskehitykseensä?

Omissa opinnoissani aikoinaan korostaen toitotettiin uuden opintosuunnitelman mukaisesti sitä, kuinka vanhemmat eivät ole vastuussa lapsen ongelmista, kuinka vanhempia ei saa syyllistää tai syyttää lapsen ongelmista. Tämä on virheellistä ja väärää ajattelua. Kyllä jokainen vanhempi on vastuussa kaikin puolin omasta jälkikasvustaan ja yleensäkin vastuussa omasta elämästään. Nyt on tosin jo nähtävissä tuon vastuuttomuusajattelun seuraukset.

Vanhemmilta ja kaikilta lapsiin nähden auktoriteettiasemassa olevislta on viety keinot lapsen kasvatukseen. Samoin kaikki vastuu on periaatteessa lapsella itsellään, joka on täysin kehittymätön ja kykenemätön kantamaan sitä vastuuta, joka aikuisen pitäisi kantaa siihen asti, kunnes lapsi kykenee oppiensa mukaisesti kantamaan vastuun omista asioistaan ja elämästään.

Lapsi on tänä päivänä täysin ristiriitaisessa asemassa yhteiskunnassamme. Toisaalta säästetään ja on säästetty lapsista, jotka ovat tulevaisuuden toimijat meidänkin yhteiskunnassa. Ennealta-ehkäisevää työtä ei tehdä vaan asioihin puututaan tai ne havaitaan vasta kun peli on tavallaan jo menetetty ja se yksittäinen lapsi on menetetty syrjäytymisen tielle.

Moni vanhempi aikansa hakee apua, hakee tukea, mutta harvoin oikea apu sitten kuitenkaan osuu kohdalle. Voi käydä niin, että vanhempien huolta lapsesta ei oteta tosissaan ja seuraukset ovat ikäviä kaikkien kannalta. Voi käydä niin, että vanhemmatkaan eivät ole tietoisia lapsensa syrjäytymisestä, jos lapsi ei kerro asioistaan kotona ja antaa itse ymmärtää kaiken olevan hyvin, kunnes lapsi väsyy esittämiseen ja rooliin kotona.

Oma lukunsa on sitten ne lapset, joiden ongelmat ovat fyysisiä, tai neurologisia ja he eivät saa apua vaikkapaa sen vuoksi, että ns. oireet kuuluvat normaalin kehityksen rajoihin. Ja lapsen vanhemmat sopeutuvat ja tavallaan sitten alistuvat tilanteisiin. Moni lapsen syrjäytymistä aiheuttava asia olisi hyvin pienillä teoilla ennalta-ehkäistävissä jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi itsesäätelyn häiriöt voivat helpottaa sokerittomalla ruokavaliolla, sekä säännöllisellä ruokailulla. Ympäristö vaikuttaa paljon itsesäätelyn häiriöistä kärsivään ihmiseen ja esimerkiksi opitut vuorovaikutusmallit sekä toisten ihmisten kunnioittaminen ja vallan käyttö suhteissa näkyvät. Edelliset olivat vain yksittäisiä esimerkkejä seurauksista ja syistä, jotka pitäisi aina kyetä selvittämään perinpohjin. Totuus on kuitenkin se, että kun lapsi sitten lopullisesti syrjäytyy vaikka peruskoulun jälkeen, ongelmat jotka tulevat silloin esiin, ovat vain pieni jäävuoren huippu. Se, mikä olisi pitänyt tehdä jo vaikka alakoulussa, on jäänyt tekemättä. Ja sitten kumulatiiviset ongelmat vain jatkuvat.

On ihan neuvolan ja muun kasvatusalan virhettä siinä, että vanhemmilta on ikäänkuin otettu ensin vanhempien vastuu pois asioissa, joissa vanhemmat ovat vastuussa ja sitten on saatu tämänpäivän vanhemmat luulemaan, että esimerkiksi kasvatusvastuu olisikin vain päivähoidolla ja kouluilla, vaikka asia ei niin ole. Päivähoito ja koulut jyräsivät jossakin vuosisadan vaihteessa kodit anastamalla sen vastuun, joka kuului kodeille, vanhemmille kasvattajina. Tänään he penäävät ottamaansa kasvatusvastuuta takaisin kodeille, mutta onko se liian myöhäistä jo?

Onko se ajattelu juurtunut niin syvään, että lapsen vanhempia ei saa syyllistää, eikä heitä saa pyytää katsomaan peiliin lapsen ongelmien edessä?

Sitten on tietysti ihan oma lukunsa ne kodit ja ne vanhemmat, joilla ei ole oikeasti edellytyksiä toimia kasvattajana/ vanhempina. Ne, joiden oma elämänhallinta on edelleen hakusessa, ne jotka eivät kykene kantamaan vastuuta edes omasta itsestään, saati sitten jälkikasvusta. Ja silloin käy niin, että jälkikasvu joutuukin kantamaan vastuun ja huolen aikuisesta. Toki se kasvattaa lasta itseään eniten, mutta samalla myös tietyllä tapaa rajoittaa lapsen omia mahdollisuuksia normaaliin lapsen elämään ja niihin samoihin asioihin, joihin ikätoverinsa kiinnittyvät kulloinkin. Näistä lapsista sitten tulee joko selviytyjiä tai syrjäytyneitä.

Ja sitten pitää myös muistaa se, että täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan. Jos yhteiskunnassa ymmärrettäisiin, että kaikki ihmiset eivät mahdu samaan muottiin, samoihin kaavoihin, joihin vaikkapa enemmistö sopiikin loistavasti. Niin se, että joku tai jotkut ihmiset eivät vain yksinkertaisesti ole samanlaisia kuin suurinosa väestöstä, ei tarkoita sitä, etteikö jokin vähemmistö voisi menestyä, polku siihen kulkee hieman erilaista reittiä.

Suurin osa Suomalisista on sopeutunut, on sopeutunut tähän työmuurahaisen rooliin yhteiskunnassa. Ne, jotka eivät sopeudu yhteiskunnan vaatimalla tavalla, ovat niitä syrjäytyneitä sitten, vaikka heilläkin olisi samat mahdollisuudet, eivät vain ymmärrä miksi pitää opiskella, eivät ymmärrä työnteon päälle.

Tänä päivänä kaikki eivät välttämättä ole nähneet esimerkiksi omien vanhempien käyvän töissä päivääkään. Lapset eivät ole ymmärtämään työnteon kaikkia vaikutuksia elämän taloudelliseen hyvinvointiin. Pitkäaikaistyöttömien,-sairaiden tai muuten vain palkkatyöstä pois oleville asenteiden muutos tekisi ihan hyvää ja erilaisten työtä rajoittavien lakien ja säädösten purkaminen helpottaisi sitä ihan pientäkin työntekoa, josta yhteiskunta ei rankaisi, vaan jokainen pystyisi osallistumaan edes vähän ja ilman sitä kamalaa pakkoa, joka taas aiheuttaa suurta vitutusta ja uhmaa ihan aikuisissakin ihmisissä. Asennekasvatus lapsilla olisi aloitettava jo ihan pienestä. Jos meinaa lapsista saada hyviä työmuurahaisia tulevaisuuden yhteiskuntaan.

Työteosta tulisi saada jo päiväkodista alkaen hyvä ja positiivinen kuva ja erityisesti pitäisi korostaa sitä, miten omalla työnteolla saa ihan omaa rahaa, jolla sitten taas voi kuluttaa lisää. Turha sitä on enää teini-ikäiselle toitottaa, joka on ehtinyt imeä jokapuolelta asenteen, joka kertoo lapselle, ettei hänestä ikinä tule mitään ja hän ei ikinä saa mitään, vähiten sillä omalla työllä olisi merkitystä.

Itse olen toivon lapsillen mukaan onnistunut omassa kasvatuksessa ja suoranaisessa "aivopesussa" omien lasten suhteen siinä mielessä, että itse olen ihan pienestä pitäen puhunut lapsille koulunkäynnin tärkeydestä, siitä että se valmistaa sitten tulevaisuuden työelämään, jossa saa palkkaa ja palkalla saa sitten vapaamman elämän kuin se, että olisi täysin riippuvainen yhteiskunnan elättinä olemisesta. Olen sanonut, että jokaisella Suomessa syntyvällä on se sama mahdollisuus kouluttautua, jokainen lähtee ihaan samoista opinnoista ja samoista päiväkodeista. Mitä isommaksi kasvaa, sen enemmän sitten joutuu kantamaan vastuuta myös omista opinnoista.

Mutta oma pointti edelliseen oli siinä, että se koulutuksen ja työnteon siemen pitää kylvää jo hyvin pienestä ja sitä siementä pitää vaalia lapsessa, jotta se toimii myös murroiän yli yhtenä kantavana voimana ja tavoitteena kohti omaa elämää ja omaa vastuuta jne. Mielestäni on ihan liian myöhäistä alkaa selittämään miksi koulua pitää käydä ylä-asteella, toki sitä voi yrittää mutta saa olla melkoinen taikuri, mikäli saa nuoren ymmärtämään tämä tärkeä asia.

Koska, me olemme yhtä muurahaisjoukkoa. Jokaisella yhteiskuntaan synytyvällä on oma paikkansa, oma tehtävänsä, joka korustuu yhä maailman valtioiden muuttuessa valtoiden sijsta yrityksiksi, kuten Suomellekin on jo käynyt. Suomi on yksi iso rekisteröity yritys maailmalla ja me entiset kansalaiset olemme työntekijöiden asemessa ja ellei mikään muutu, niin lapsemme kasvavat yrityksen nimeltä suomi työntekijöiksi, joita koulutetaan pienestä pitäen kulloisenkin kymmenvuotis,-viisikymmenvuotiskatsauksen tarpeisiin.

Pikkuhiljaa sitten tulevaisuudessa kaikki onkin kovin järjestelmällistä ja kovin kontrolloitua työnantajan taholta ja kuten yritysmaailmasta tiedämme, ei tuottamattomilla ihmisillä tee mitään ja heidät voidaan tarpeettomina tappaa, siihen tähtää myös tuleva suunniteltu autanasialakikin. Ihmiset alkavat omasta tahdostaan poistua yrityksestä nimeltä Suomi kokiessaan olevansa hyödyttömiä ja turhia. Sekä sitten säästyy paljon rahaa sairaukulujen poistuessa, kun lääkäri antaa lähetteen armokuolemaan. Ja tuohan nämä armokuolemat bisneksen mukanaan, "tule meille, kuole arvokkaasti", hinta vain xxxxeuroa"!

IMG_9257.jpg