Maailmassa, tässä ja tänään on asiat mullin mallin, ainakin omasta mielestäni.

Yritykset kasvavat, sulautuvat toisiinsa ollen viimekädessä jo kokonaisia valtioita, kuten Suomikin jo on yksi iso yritys muiden joukossa.

Mikä on yrityksen tarkoitus? Tuottaa omistajilleen voittoja. Tuottaa siis rahaa, taloudellista etua ja hyötyä.

Kuka omistaa Suomi-nimisen yrityksen? Sitä en lähde edes arvailemaan.

Yritys tarvitsee toimivan johdon ja kuuliaiset työntekijät ollakseen mahdollismman tuottava yksikkö. Jos niin ei käy, johto vaihtoon ja uusitaan työntekijöitä, etsitään ne tehokkaimmat ja tuottavimmat sekä uusitaan koulutusta, jotta varmistetaan ettei sama tilanne pääse toistumaan.

Jos oikein laajasti haluaa ajatella, Suomikin yrityksenä on osa suurempaa yritystä. Suomi on vain pieni haarakanttori pohjoisessa. Tuottamaton ja velkainen haarakonttori. Sivubisnes, jolla menee huonosti. On liikaa väkeä, on liikaa kuluja ja kustannuksia.

Yritys ei inhimillistä työntekijöitään. Kun yksi työntekijä väsyy, tilalle ei välttämättä palkata uutta, vaan tuotantoa tehostetaan, ja työtehtävät siirtyvät muille. Yritys ajattelee vain taloudellista voittoa.

Ja kun koko maailma on yhtä yritysmaailmaa, kun kaikki ajattelevat vain taloudellista voittoa on syntynyt uusi jumala, raha jota niin mieluusti palvotaan. Tehdään kaikki sen eteen, että raha kulkee ja liikkuu.Raha on se tärkein asia.

Raha on kuitenkin ihmisen itsensä keksimä juttu. Edelleen pelkkää rahaa ei voi syödä, sitä ei voi juoda. Maapallo on kaikkien ihmisten yhteinen omaisuus, josta ravintoa ja suojaa riittää jokaiselle. Niin on ainakin tarkoitettu.

Ihminen keksi rahan ja sen myötä on tullut himo omistaa. Rahalla saa näennäisen oikeuden omistukseen. Omistaminen luo taasen vallanhimon. Ihminen, jolla on rahaa, on myös valtaa. Siitä seuraa myös suuri itsekkyys, ihminen sokaistuu rahan edessä vallan itsekkyyden alle.

Kiistat omistamisesta aiheuttavat pahoja sotia ihmisten välille. Vallalla pyritään rajoittamaan toisten omistusta, koska se toisten omistuksen osuuden kasvu uhkaa muita omistajia ja omaa omistusoikeutta sitten pyritään pönkittämään kaikin kuviteltavissa olevin keinoin. Ensin hyvällä, sitten pahalla esimerkiksi kiristämällä, uhkaamalla ja toteuttamalla uhkailut. Viimeisenä keinona pyritään uhka poistamaan koko maailmasta.

Ihmislaumoja on pyritty aikojen alusta asti hallitsemaan. Tätä on perusteltu sillä, että ihminen on laumaeläin ja lauma tarvitsee johtajansa. Entäpä, jos jokainen ihminen kykenisi ottamaan vastuun itse itsestään ja vieläpä kantamaankin sen vastuunsa itse huolehtien hyvin myös heikoimmistaan?

Tarvittaisiinko silloin ketään laumanjohtajaa? Ei, koska kaikki ihmiset olisivat tasavertaisia keksenään. Kukaan ei olisi toinen toistaan parempi ihmisenä vaan jokainen olisi itsessään hyväksytty siinä laumassa, mihin on sattunut syntymään.

Tänäpäivänä suurin osa ihmisistä on valjastettu kulkemaan laput silmillään, kuin ohjastettava hevonen ikään. Hevonen luottaa ihmiseen niin paljon, että kykenee kulkemaan katse suunnattuna suoraan eteen, laput silmillään. Samoin olemme me kulkeneet laput silmillä, katse suunnattuna suoraan eteenpäin. Olemme jo niin koulittuja, että kuljemme, vaikkei kukaan meitä ohjastaisikaan.

Kuljemme, miettimättä, ajattelematta luottaen siihen, että ruoka tuodaan karsinaan ämpärissä, pääsemme ulkoilemaan sillointällöin ja meitä ehkä hoidetaankin sairastuttuamme. Olemme niin tottuneita hyvään ja vanhaan omistajaan, ettemme ole huomanneet ollenkaan mitä ympärillämme tapahtuu. Omistaja on vaihtunut, vanhan omistajan jättäessä hyvästejä.

Uusi omistaja on jo alkanut tekemään muutoksia, kaikki muutokset eivät ole hevoisen kannalta hyviä. Omistaja ajattelee, että otetaan kaikki irti vielä kun siitä saadaan jotakin hyötyä, sitten korvataan se kylmästi uudella, tehokkaalla, vähäruokaisemmalla ja paremmin koulutetummalla yksilöllä, Kokonaan uudella rodulla, jonka kouluttaminen ei ole niin hidasta ja vaivollaista ja jonka tahdon murtumiseen joutuu käyttämään rutkasti ylimääräistä aikaa, jonka voisi käyttää johonkin muuhunkin. Tuo uusi rotu ei ajattele niin paljoa se on pajon sävyisämpi kuin tämä nykyinen. Paljon helpommin hallittavissa.

Vanhalle omistajalle vanha hevoinen oli tärkeä ja kaikesta tärkeästä ihminen pitää hyvän huolen. Vaalii ja hoitaa. Uudelle omistajalle hevonen on vain työkalu, joka on aina korvattavissa. Se ei ole tärkeä kuin silloin, kun se tuottaa parhaalla mahdollisella tavalla. Muutoin siitä on vain haittaa. Uudelle omistajalle riittää, että hevoinen pysyy tuottavana yksikkönä.

Raha on tärkeämpi uudelle omistajalle ja se näkyy kaikessa hevoisen elämässä. Hevoinen joutuu pinnistelmään sen pelossa, että jos hän ei tee jokainen hetki parastaan, hän joutuu korvatuksi uudella yksilöllä. Entisen omistajan aikana oli aikaa olla myös hevonen, ei työjuhta ja orja.

Nyt ei hevonen jaksa kuin suorittaa, loma menee kirjaimellisesti palautumiseen, Ennen samanlainen työnteko oli myös lomaa. Ei suorittamista päivästä toiseen. Hevonen masentuu ja väsyy ja tietää päätyvänsä teuraaksi. Parempihan se niin on, kun ei ole enää elämä hevosen elämää vaan orjana toimimista.

Aikoinaan hevonen alistui ihmisen tahtoon, koska ihminen oli hyvä hevoselle ja hevonen huomasi voivansa hyvin ihmisen kanssa.

Mutta, onko ihminen hyvä tänään toinen toiselleen? Onko tänään ihmisten hyvä olla toinen toistensa kanssa?

Itse en koe olevani laumaeläin. Viihdyn itsekseni paremmin kuin toisten ihmisten kanssa. Se johtuu taasen siitä, etten ymmärrä toisia ihmisiä ja oma ymmärtämättömyyteni aiheuttaa minulle suunnatonta pahaa mieltä, koska en osaa itse toimia samoin toiset. Voin käväistä ihmislaumassa, huomatakseni ettei mikään ole muuttunut, huomatakseni sen, että edelleen jään jalkoihin, koen saavani heitetyt kivet niskaani ja minusta tahdotaan eroon syntipukkina kaikkien heidän ongelmien saattelemana. Kunnes tulee se toinen syntipukkirooliin suostuva.

Kautta aikojen ihmislaumoja on hallinneet johtajat, eri instituutiot ja kirkot ja uskonnot. Tänään jokaista ihmistä maanpäällä hallitsee raha. Jopa hallitsijoita ja instituutioita.

Miten on raha voinut muuttua hallitsijaksi? Miten ihmeessä se on mahdollista, että ihmisen hallitsijaksi on tullut ihmisen oma keksintö, raha. Ja ihmiset luopuneet omasta hallinnasta itseensä nähden. Raha on tärkein määrittävä asia ihmiselle, ei enää ihminen itse.

Maailmalla kiivaasti länsimaistetaan eli alistetaan kansoja rahan vallan alle, istutetaan omistamisen periaatetta niihinkin kansoihin, joilla sitä ei ole ennestään ollut. Ajatella, miten hienoa olisi kun jokainen kansakunta pyrkisi kehittämään juuri niitä omia hienouksiaan, omia perinteitään ja taitojaan. Niin, että jokainen kansakunta olisi tasaveroinen ja tasa-arvoinen suhteessa toinen toisiinsa. Maailma olisi paljon rikkaampi paikka, monimuotoisempi ja turvallisempi. Kun yhdelläkään ihmisellä ei olisi tarvetta omistaa, ei olisi tarvetta suojella omistuksiaan, ei olisi sokaistuneita hallitsjoita ja pelkoa ei tarvittaisi. Ei olisi itsekkyyttä.

Elämä soljuisi luonnossa, luonnon ehdoilla. Kaikille riittäisi kaikkea, ilman sitä ikävää ahneutta ja itsekkyyttä.

Uutisoinnista kuulin ehdotelman, jossa tulevaisuudessa valtio alkaa peria veroja=rahaa myös ihmisten välisestä vaihtotaloudesta. Ei luonto tarvitse rahaa. Se ei osaa arvostaa ihmisen mielipuolista keksintöä, joka on tie ahneuteen ja itsekkyyteen.

Ja jos järkevyys ja vaihtotalous menee verolle, se on jo todella törkeää ja meinaa vaan sitä, että naru ihmisen kaulan ympärillä senkun kiristyy. Yritys, joka vie tuhkatkin pesästä on huono yritys. Yritys, joka puukottaa omiensa selkään, ei kovin kauaa tee ja toimi mielivaltaisesti, ennenkuin työntekijät nostavat päänsä pystyyn ja lyövät hanskat naulaan. Mutta ei hätää, onhan Suomi nimiseen yritykseen jo saapunut uusia työntekijöitä, ihan vapaa-ehtoisesti ja itse ovat kävelleet rajojemme ulkopuolelta.

IMG_9257.jpg