Kirjoitan teille kaikille näin virtuaalisesti, yhteisesti eräänlaisen jäähyväiskirjeen, jonka jälkeen uskon, ettei minun tarvitse palata näihin aatoksiin enää toiste. En nykyisellään oikein tykkää kaivella menneisyyttä, vaikka tiedän sen olevan välttämätöntä päästäkseni itse elämässäni eteenpäin. Niin, eteenpäin ja sehän teitä kaikkia niin kovin ottaakin aivoon. Se, etten minä ole jämähtänyt paikoilleni hukkumaan sontaan, vaan elän tänäänkin unelmaani, sitä josta myös teille aikoinani luottamuksella kerroin ja josta te jokainen saitte omat naurunne, omat juorunne aiheet välitettäväksi taas eteenpäin.

Minulla ei ole koskaan ollutkaan montaa ystävää, sellaista jota ystäväksi voisi luonnehtia. Oma virheeni on jokaisen teidän kohdalla ollut se, että olen luottanut jokaiseen teistä. Olen sokeasti luottanut ja saanut kärsiä itse tuosta syvästä luottamuksesta.

Kärsittekö te minuun luottamisesta? En usko, sillä en ole koskaan osannut juoruilun jaloa taitoa. Se, mikä on tietooni tullut, onkin jäänyt minun korvieni väliin ja olen oman tapani mukaisesti myös kyennyt unohtamaan ne asiat, jotka eivät ole olleet omiani. Olen kuullut erään ihmisen puhuneen minusta edelleen seläntakana, kertonut omia versioitaan välirikosta ja siitä, kuinka minä olen juoruillut jne. Ainoa seikka minkä tämä kyseinen ihminen on unohtanut tai ei ole tiennyt, että minun on kovin vaikeaa juoruta tai puhua totuudenvastaisesti, koska en ole koskaan osannut valehdella. Se on myös minun "huono" tapani, koska olisin monesti päässyt monista tilanteista pois pienen valkoisen valheen avulla. Mutta, ei. Olen aina osannut sanoa vain sen, mikä on totta. Myöskään en ole voinut juoruilla kelleen, koska en ole ollut kenenkään ihmisen kanssa "tekemisissä". Ja kun minulla ei ole ystävää, ei ketään muutakaan ihmistä kelle asioistani voisin puhua, on senkin puoleen aika vaikea uskoa sinun puheisiisi minun juoruiluista. Tietysti, jos joku osaa lukea ajatuksia tai sitä kun ilmoille puhun mielessäni asioita, ja sitten nämä näkymättömät ajatukset onkin tavoittaneet jonkun ihmisen niin sitten tietysti voin tunnustaa juoruilleeni.

Te jokainen, entiset ystäväni, olette pettäneet minun luottamukseni teihin. Olen aina korostanut jokaiselle, kuinka tärkeää minulle on luottamus. Kahdenkeskinen luottamus, joka toimii molempiin suuntiin. Olen aina sanonut, että jos luottamus rikotaan, sitä ei koskaan saa takaisin ja en voi olla enää tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa. Olen sanani mittainen ja täysin ehdoton tuon luottamuksen kanssa. Sanoin aina, että rikottua luottamusta ei voi saada takaisin, yksi kerta ja se on siinä. Koska ystävyys perustuu vapaa-ehtoisuuteen, ystävyyssuhde on luonteeltaan erilainen kuin esimerkiksi perheenjäsenten, jotka luottamuspulasta huolimatta joutuvat elämään samankaton alla ja hakemaan aina uudelleen sen luottamuksen, jos se jostain syystä särkyy. Ystävyys perustuu vapaa-ehtoisuuteen ja se luo tietyn vastuun omasta toiminnasta suhteessa toiseen.

Tänään olen niin tietoinen syistä, joiden vuoksi te arvon entiset ystävät olitte kavereita kanssani. Nyt kun tiedän ne syyt, ihmettelen, miten olette voineet tehdä minulle sellaista. Olette esittäneet minulle hyvääkin ystävää ja luikertelitte elämääni. Vain, jotta saisitte tietää ja juoruta elämästäni eteenpäin. Se on todella alhaista ja säälittävääkin.

Muutama teistä odotti kuin kuuta nousevaa avioliittoni päättymistä ja hyökkäsitte heti miehen apajille, hän on itse asian myöntänyt, joten en keksi tätä omasta päästäni. Ja jokatapauksessa jäitte nallina kalliolle, hetken hauska teidän kanssa ei tarkoittanutkaan teille onnea ja autuutta loppuelämäksi. Nyt minua naurattaa pelkkä ajatuskin siitä, kuinka olette odottaneet omaa vuoroanne ja ehkä salaisesti odotatte yhä, mistä sen voin tietää.

Kuitenkin, se minun elämäni tietojen tietoinen kalastelu toisille ihmisille on mielestäni jotain ihan kamalaa ja säälittävää. Joku teistä kerran mainitsi minulle, että ystävät pidetään lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Minä oikeasti kuvittelin olevani ystävä, en vihollinen.

Harmittelen mielessäni sitä, kuinka olette osaltanne olleet edesauttamassa minun avioliittoni loppua. Tiesin jo nuorena, etten olisi sen kauampaa avioliitossa kuin olin, mutta silti koen, että selkäni takana on juonittu, puhuttu paljon pahaa minusta ja silloisesta perheestäni, on arvioitu, arvosteltu ja ennenkaikkea juoruttu. Te olette auttaneet teidän omia ystäviänne myös.

Olen harmissani siitä, etten jo vuosia aiemmin ymmärtänyt ystävieni olevan kapisia rakkeja, jotka roikkuvat lihapalan toivossa puntissa kiinni. Jokainen teistä antoi minun ymmärtää, että olen teille ystävä. Kuitenkin, useinkin vaistosin jotakin omituista, vuosien varrella sain ihmetellä erinäisiä juoruja, joita kylillä kerrottiin ja kertaakaan en osannut edes epäillä, että nämä juorut olisivat minusta ja minun elämästäni. Tänään pystyn sormella osoittamaan jokaisen teistä, jotka olette elämässäni olleet mukana ja juorunneet. Juoruilla on vain se ikävä ominaisuus, että ne lahtevät elämään täysin omaa elämäänsä, muuttuen, suurentuen jne.

Tämä kaikki selittää monet outoudet, jotka sain kokea esimerkiksi työpaikoilla. Siellähän olikin yllättäen tutuntuttuja, jotka tiesivätkin elämästäni enemmän kuin minä itse. Kaikki kyllä kertoilivat tarinoita jostakin ihmisestä, mutten hetkeäkään osannut epäillä, että se liittyisi niinkin voimakkaasti omaan perheeseeni. Tänään tiedän ja olen pahoillani kaikkien niiden ihmisten puolesta, joiden oma elämä on jäänyt elämättä minun vuokseni.

Kiitos teille arvon entiset ystävät. Te olette kaikesta paskamaisuudestanne huolimatta opettaneet minulle joitakin asioita.

Ensimmäinen oppimani asia jokaiselta teistä on juuri tuo luottamusasia. Teiltä olen nyt kokemukseni kautta oppinut, että älä luota kehenkään muuhun kuin itseesi. Olen oppinut kyseenalaistamaan ihmisten tarkoitusperiä, syitä joiden vuoksi he hakautuvat kanssani tekemisiin.

Olen oppinut varomaan puheitani. Juurikin tuon luottamuspulan vuoksi. En ole avoimesti avoin, en kellekään enää koskaan. Olen oppinut myös hieman käsitettä kosto, ihan tavallisessa arkipäivässä, mitä se tarkoittaa käytännössä ja kohdentuen omaan itseeni. Sinä ,eräs entinen ystäväni olet toivoni mukaan jo kostosi saanut.

Ja nyt ymmärrän sinua eräs toinen ystäväni, miksi sinusta ei kuulunut vuosiin mitään. Minulla ei ollut antaa sinulle viimeisiä "uutisia", koska mitään uutta kerrottavaa ei enää ollut. Otit yhteyttä vain, os sinun piti varmitua huhujen paikkaansapitävyydestä.

Ja sinä, joka rikoit oman lupaavan parisuhteesi entisen mieheni vuoksi. Kysyn nyt vuosikymmenen jälkeen, kannattiko? Etsit edelleen elämääsi miestä, olet yksinäinen ja elättelet lapsellista toivoa yllä, jotta kohtaisit sen sinun unelmien prinssisi. Jos hyvin käy, kohtaat sen miehesi vielä, ja toivon, että sinä saat maistaa omaa lääkettäsi. Toivon, että saisit kokea omalta kannaltasi sen, mitä parisuhteessa tapahtuu sen jälkeen, kun se pyhä suhde on rikottu vieraalla osapuolella. Samaa toivon myös eräälle toiselle myös. Raamattu sanoo myös, ettei saa himoita tai ottaa toisen omaa. Jos kun sinä löydät sen miehesi, toivon myös sinulle kokemuksen siitä helvetistä, johon itse tahtomattani jouduin pienten lasten kanssa, kun aloit pelehtiä lasten isän kanssa ja vuosia elättelit toiveita siitä, että pääsisit kotiimme emännäksi. 

Jokainen teistä on esittänyt minulle ystävää. Se tuntuu nyt niin loukkaavalta. Olen todellakin ollut hölmö ja hyväuskoinen ihminen, vaimo ja äiti. Olen elänyt omaa elämääni parhaani mukaan ja saastat nautitte minun "tuhostani". Te saitte oikein mojovia kiksejä siitä, että jouduin elämäni alennustilaan. Kukaan teistä ei ollut tukenani, ei apunani kun olisin teitä kipeimmin tarvinnut. En tietenkään saanut teiltä apua, koska olin mielestänne sen kaiken ansainnut.

Mutta, voin vakuuttaa, että syytön minä olen ollut yhtään mihinkään. En ole ollut teidän elämänne murjoja, en rikkoja. Päinvastoin, te olette osaltanne syypäänä tähän päivään uskoessanne vain yhtä ihmistä ja hänen väritettyä totuuttansa, hänen nyyhkytarinaansa.

Tänään kiitän teitän monesta asiasta myös, en pelkästään ole katkera ämmä, jollaiseksi koette minut, mikäli lukisitte tämän. Kiitän teitä, että olen saanut tilaisuuden kasvaa ihmisenä, olen teidän vuoksenne viettänyt "peilin edessä" lukemattomia hetkiä, yrittäen korjata minussa olevaa vikaa, virhettä. Olen tietoisesti yrittänyt kasvaa ihmisenä paremmaksi ja rakastavammaksi. Kiitän teitä, että te olette osaltanne auttaneet minut tähän hetkeen, tähän mitä joskus aikoinani toivoinkin. Olen kaikesta huolimatta mennyt elämässäni eteenpäin, jos en muuten niin ihmisenä olen kasvanut huimasti. 

Saatte ihan syystä olla minulle kateellisia. Ja vieläkin kateellisempia olisitte, jos tietäisitte sydämeni. Se jotain sellaista, johon ette tule koskaan löytämään tietänne, ette tässä elämässä. Te taistelette edelleen oikeuttaaksenne olemassaolonne jotenkin. Minun taisteluni sen kanssa on päätöksessä. Olen, elän ja hengitän ja voin huomata päivästä toiseen olevani onneni kukkuloilla, ilman ketään ihmistä, ilman mitään ulkopuolista pönkittämässä minua.

Ja kun kohtaamme kaupungilla, kuten olemme sillointällöin kohdanneetkin, minä katson teitä syvälle silmiin, silmäni hymyilevät teille ja te ette kestä sitä. Te jokainen olette kääntäneet kasvonne poispäin minusta naamanne vääntyessä irvistyksen kaltaiseen häpeän, kateuden ja halveksunnan ilmeeseen. Siinä hetkessä olen avannut sydämeni ja lähettänyt teille rakkautta. Tiedän, että kärsitte omissa nahoissanne, ette minun vuokseni, vaan itsenne.

Tänään tiedän totuuden jokaisesta teistä. Olen palapelini kasannut ja kuva näyttää jokseenkin siedettävältä. Itseni tuntien voisin hyvinkin sopivan tilaisuuden koittaessa keskustella asioista kanssanne, mutta tiedän, ettei kellään teistä ole pokkaa kohdata minua enää. Ei enää, kun tiedän totuuden, teidän kannaltanne sen hävettävän totuuden.

Tämän myötä olen saanut miys tietää vastauksen kysymykseeni avioliittoni tarkoituksesta. Ymmärrän olleeni osa kokonaisuutta, osa ja apu sekä henkireikä ja likakaivo muutamille. Uskon, että myöskin olen kutannut hyvin suuren määrän "karmavelkaa" eräälle ihmiselle, ihmisille. Ja minun ja lasten isän avioliitto oli vain keino kaiken sen suuren suunnitelman toteutumiseen, joka nyt jälkeenpäin näyttää olleen oikein taidokas ja nerokas "näytelmä".

Se oli se minun suuri yksittäinen tehtäväni täällä maanpäällä ja tulevaisuus on, se on.

IMG_9257.jpg