Tähänastisen elämäni aikana olen lähes vääjäämättä kiinnittänyt huomioni siihen, että ihmisen menestyy vain vääryydellä ja petoksella. Ainakin mitä yrittäjyyteen tulee.

Sellainen ihminen, joka toimii rehellisesti ja oikein ei pääse menetykseen kiinni. Rehellinen yrittäjä on se, jota hyväksikäytetään surutta, häntä käytetään ponnahduslautana kohti menestystä ja kunniaa.

Nämä vääryyteen perustuvat yritykset toimivat röyhkeästi, kyynärpäätaktiikalla raivaavat itselleen tilaa, varastavat heikoimpien ideat, toteuttavat suunnitelmat.

Menestyäkseen ihminen todellakin joutuu myymään itsensä pahalle. Hyvällä ei menestytä.

Olin itsekin aikoinani ponnahduslautana toisille, tarjosin hyvää hyvyyttäni (tietämättömyyttäni) omat ideani toisille, en osannut kuvitella, että toinen varastaisi ideani ja alkaisi menestymään. Mutta niin vain kävi. Hymyillen, liihottaen kuin perhonen hän taitavasti onki minusta kaiken sen tiedon ja taidon, jonka turvin pääsi uusille urille.

Voisin olla katkera, mutten ole. Vähän ehkä harmittaa, kun en itse kyennyt hyödyntämään omia ideoitani käytäntöön asti. En yksin pystynyt toimimaan. En pysty tänäänkään.

Tuo toinen ei ollut yksin, hänellä oli takanaan paljon muita ihmisiä, joiden avulla hän pääsi menetyksen alkuun.

Minussa jokin innostuu aina sillointällöin, sitten sätin itseäni ja tuumaan itselleni, ettei kannata. Kulman takana on aina joku, joka alkaa tekemään asiat hienommin, paremmin, suuremmin. Ei kannata.

Tyydyn siis vain torppaamaan ideoitani, ajatuksiani. Joku muu kuitenkin omii ne itselleen ja alkaa menestymään.

Olen liian kiltti ihminen toimimaan röyhkeästi, kaatamaan toisia kumoon kyynärpäätaktiikalla. En henno tehdä sitä, ajattelen aina liian paljon sitä, miltä siitä toisesta ihmisestä tuntuu.

IMG_9257.jpg