Kuinka paketoida joulumieli pakettiin? Se kun on sellainen asia, jota ei voi oikein pakettiin sulloa.

Joulumieli tarkoittaa omalla kohdallani jotakin sellaista, joka tulee suoraan sydämestä, siinä mielessä mieli on hieman väärä sana kuvaamaan. Joulutunne olisi oikeampi.

Jotakin puhdasta, iloa, haikeutta, ehkä rakkautta. Jouluyön taianomaisia havahtumisia unesta. Levollisuus ja se, ettei ole kiire yhtään minnekään. Siniset hetket, hiljaisuus ja rauha. Käsinkosketeltavissa oleva tunnelma.

Vuosi vuodelta olen päässyt yhä enemmän nauttimaan joulumielestä, se todellakin löytyy sydämestä. Sitä odotan. Odotan myös sitä rauhaa, joka laskeutuu yhdeksi yöksi koko maailman jokaiseen kolkkaan. Näitä hetkiä pitäisi olla jokainen päivä, mutta tiedän sen olevan mahdotonta, vielä.

Ihmiskunta tarvitsee omat kokemuksensa kasvaakseen ja kehittyäkseen kohti totuutta, kohti jotakin suurempaa. Jokaisessa meissä on se kipinä, siemen, joka sisältää itsessään kaiken.

Elämme aikaa, jolloin yhä useampi tunnistaa itsessään kipinän, herää unestaan niin sanoakseni. Itseäni heräteltiin varoen, asia kerrallaan. Eräänä päivänä sitten huomasin itse, kuinka opin näkemään "unessa" elävät, tunnistin heissä itseni ajalta ennen herättelyä. Sitä en enää muista, miten ja missä tämä tapahtui. Selkeää ajankohtaa on myös vaikea muistaa.

Näin tuolloin paljon unia, elämääni astui tuolloin ihminen, joka oli hyvin samanlaisin aatoksin varustettu kuin minäkin. Hänen matkansa pysähtyi, hän kompastui ja alkoi elämään harakan tavoin, kaikki mikä kiilsi, oli arvokasta ja tavoiteltavaa. Tiedä sitten, kuoren alla voi tapahtua paljon hyvää, hiljaisuudessa ja rauhassa?

( Viime viikolla sanoin hänelle hyvästit, yhteinen taival on nyt kuljettu loppuun ja tuli aika lähteä kulkemaan eri suuntiin. Tämäkin "ystäväkseni" luulemani ihminen oli vain tiedonjanoinen harakka, haluten tietää minulta exän elämästä, jotta voisi sen tiedon jakaa taas eteenpäin eräälle tietylle ihmiselle. Tämä eräs tietty ihminen oli ensimmäisenä ottamassa yhteyttä tarjoten itseään exälle kuultuaan erostamme, exä vahvisti asian, jota jo osasinkin odottaa. Että tuo ystäväksi luulemani ihminen olikin vain ja ainoastaan keräämässä tietoja. )

Näin ympärilläni paljon, mietin olenko tulossa hulluksi ja yritin keskittyä siihen ihan tavalliseen ja kovin pinnalliseen elämään. En halunnut nähdä näkymätöntä, kielsin sen itseltäni. Samaan aikaan kuitenkin aloin kiinnostua ja kyseenalaistaa normit, kaiken sen, mitä olin oppinut ja mitä minulle oli opetettu. Samalla tiellä olen edelleen.

Olen pohtinut, punninnut, kyseenalaistanut paljon vuosien saatossa. Muistan, kuinka torjuin sitten kaiken, itkin entisen kodin eteisen lattialla polvillani ja pyysin, että nyt loppuu, en kestä enempää. En ymmärtänyt oikeastaan mistään mitään tuolloin. Olin ihmeissäni. Nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin ymmärrän, että näkymättömillä oli paljon kerrottavaa. He halusivat jokainen ilmoittaa olemassa-olostaan.  En vain itse kestänyt, en jaksanut. Suljin itseni kokonaan ja yritin vain selviytyä päivästä toiseen huonossa parisuhteessa ja pienten ihmislasten äitinä ja kaiken kukkuraksi minun vastuullani oli perheemme taloudellinen puoli ja kävin töissä.

Tänään teen samaa matkaa, elämäni on muutakin kuin tämä pelkkä fyysinen elämä. Tänään tiedän, etten ole yksin näiden asioiden kanssa, kokemusteni kanssa. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut ymmärtää itseäni paremmin, olen saanut käsitteitä, nimiä asioille ja tapahtumille itsessäni. Olen alkanut hyväksyä, kieltämisen sijaan.

Sitä en tiedä, onko vielä liian myöhäistä jatkaa siitä mihin jäin, ennen omaa romahtamista ja sitä tiedon tulvaa, joka tulvi yli äyräidensä. Toivon, ettei ole vielä liian myöhäistä.

Tänään nautin sisäisestä rauhasta, siitä että itselläni on hyvä olla. Se tunne on uskomaton, sydämen rauha on uskomaton. Tämä on se joulun rauha, jonka todellakin toivoisin muidenkin kokevan, edes jouluna.

t%C3%A4hti.jpg