Oletko kostosi nyt saanut, vai jatkuuko elämäntehtäväsi edelleen?

Olet itse tehnyt valintoja, joista on kärsineet muut ihmiset, vain sen vuoksi, että olet saanut kostettua.

Ajattelitko koskaan valintoja ja tekojesi seurauksia yhtään pidemmälle? Ilmeisesti et kyennyt, kostonhimosi oli niin suuri.

Kannattiko ottaa riski ja alkaa järjestelmällinen kiristys? Voitit ehkäpä taloudellisesti jotakin, mutta mietitkö koskaan tekosi seurauksia?

Tulit kateelliseksi ja halusit palan kakkua itsellesikin, saitko onnesi?

Oletko tänään onnesi kukkuloilla, nautitko elämästäsi täysillä tietäessäsi sen, mitä tänään tiedät omien tekojesi ja valintojesi jälkeen? Pustytkö elämään itsesi kanssa tasapainoisesti ja häpeämättä?

Minä en pystyisi, minä en olisi ikipäivänä kyennyt moiseen suunnitelmallisuuteen ja raukkamaisuuteen, mihin olet osoittautunut kykeneväsi. Minun mielikuvitukseni ei olisi riittänyt sadasosaan siitä, miten sinä olet keksinyt toimia.

Istutko tälläkin hetkellä murehtimassa oman elämäsi kurjuutta, jossitteletko ja kadutko kykenemättä myöntämään sitä edes itsellesi? Mietitkö yhtään olisiko elämäsi ollutkin toisenlaista, jos...?

Tiedän, että tälläkin hetkellä syöt, syöt ja syöt suruusi, ahdistukseesi ja yrität selvitä päivästä toiseen samalla kun kamppailet painosi kanssa, samalla kun elättelet edelleenkin täysin turhia toiveita. Kaikki muut ympärilläsi ovat jatkaneet elämäänsä, sinä olet jämähtänyt paikoillesi ihmettelemään, miten tässä nyt näin kävi? Oho!

Katkeruus tappaa ihmisen sisältäpäin, tiedätkin sen jo, ei minun tarvitsisi sitä erikseen enää mainita. Syyllisyys saa ihmisen toimimaan typerästi tai sitten se lamaannuttaa. Molemmat ääripäätkin ovat sinulle kovin tuttuja, tiedän.

Mutta kateus, se se vasta onkin kamala tunne. Se saa pään räjähtämään, se aikaan vihaa itsessä. Sinäkin olisit halunnut mutta itse elämä päätti valitettavasti toisin. Kohtalon ivaa, jonka maksumiehenä olen itsekin joutunut olemaan, tahtomattani, tietämättäni.

Sinä, ja sinun kateutesi kaikesta siitä, mitä vaille itse jäit. Ymmärrän oikein hyvin miltä tuntuu itkeä yksinäisenä vasten kylmää keittiönpöytää ja kirota ihmiset ympärillä. Kiitos, olen itsekin saanut tuta sinun sanasi, toiveesi.

Kaikki ne ihmiset, joita ystävikseni luulin, kulminoituvat sinuun, katkera nainen. Sinä olet ollut kaikkien niiden mukaystävieni ystävä. Jokainen heistä on sinulle läheisempi, kuin minä olen koskaan heille ollut. Sinä nainen olet kaikki ne vuodet saanut kateuden siemeniä kylvää heidän kanssaan. Sato kasvoi ja nyt on pelto niitetty. Oletko onnellinen kasvattamastasi sadosta? Toivottavasti maistuu hyvälle, katkeralle. Voin omalta osaltani tarjoilla sinulle suolaa, nyt kun pupellat omaa keitostasi ja nielet alas kaiken viimeistä pisaraa myöden.

Suunnitelmasi ei valitettavasti onnistunut ja uskoisin, että jokainen tekosi kääntyy itseäsi vastaan, jos ei nyt niin joskus tulevaisuudessa. Niin elämällä on yleensä tapana antaa ihmisten itsensä kantaa omien tekojensa seuraukset. Luotan siihen, että elämä opettaa.

Olemme itseasiassa joskus kohdanneetkin ja viimeksi kun kohtasimme, tiesin. Katsoin sinua syvälle silmiin ja hymyilin. Sinä käänsit kuin syyllinen katseesi pois. Ymmärrän. Jouduthan kantamaan syyllisyyttä tänään niin monesta asiasta, niistä kaikista asioista, jotka eivät edes kuuluneet sinulle. Kateutesi aiheutti sinulle suunnatonta vihaa, ja kaikesta tuosta on seurannut paljon pahaa täysin viattomille ihmisille. Toivon sinun muistavan sen, jokainen päivä. Toivon sinun muistavan viattomien kärsimykset sinun tavoitellessa asioita, jotka eivät sinulle kuuluneet, sinun tavoitellessa toisten omaa, toivon tosiaan, että muistaisit aiheuttamasi kärsimyksen jokainen ilta nukkumaan käydessäsi, kun mielesi ei anna rauhaa sinulle.

Teoillasi aiheutit viattomille tarpeetonta kärsimystä. Kärsimystä, jota en saata kuvailla, hätää, joka ei ole selitettävissä millään lailla.

Minä elän elämääni kantaen sinun aiheuttamia seurauksia. Itselleni en voi syytä vierittää, koska minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa sinun kanssa. Me emme edes tunteneet toisiamme.

Toivon, että nautit työstäsi. Sanonta pitää ihan paikkaansa, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä myös kohdallasi. Joko olet sokea tai sitten niin paatunut sydämeltäsi, että et enää välitä. Se on sääli, jokainen paatunut sydän ja jokainen hiljennetty omatunto on askel kohti ihmiskunnan pahuutta.

Olet pelännyt vuosia totuuden esiintulemista, koska et kestä sitä hapeää, mikä siitä itsellesi seuraa. En minäkään kestäisi, jos olisin samassa tilanteessa. Olen itse kärsinyt epämääräisestä häpeäntunteesta, joten tiedän mitä on yrittää elää sen kanssa. Sitä tekee kaikkensa turruttaakseen sen, sitä tekee kaikkensa peittääkseen sen.

Mietitkö koskaan, mitä olisi elämäsi ollut, jos olisit valinnut toisin? Millainen oma olosi olisi nyt, jos olisit pysynyt oman päätöksesi takana? Kuin ajautunut kateellisen ihmisen panetteluun, vaatimalla vaadit omaa osaasi ja jopa kiristyksellä sait tahtosi läpi? Kannattiko, oliko se kaikki sen arvoista? Oletko onnellinen?

Jos joskus saan tilaisuuden, toivon voivani kysyä sinulta tuon kysymyksen, oletko onnellinen?

Jos et, niin on aika alkaa kantamaan vastuuta omasta elämästä. Onni ei koskaan ole kenestäkään toisesta riippuvainen asia ja kukaan toinen ihminen ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Se työ on tehtävä ihan itse, yksin.

Minä olen kantanut ihan suotta vastuuta asioista, jotka eivät ole minulle kuuluneet. Tietämättäni. Olen kantanut seurauksia asioista, joiden kanssa minulla ei ole ollut mitään tekemistä. Sinun suhteesi olen siis täysin syytön ja sinä olet minuun kuitenkin kohdistanut kaiken kaunasi.

Se sama energia,jonka olet käyttänyt kateuden ylläpitämiseen olisi voinut tuoda sinulle paljon enemmänkin sisältöä elämääsi. Luovutan sinulle tästä eteenpäin sen vastuun, jota olen itse joutunut kantamaan, syyttömänä. Kanna sinä jatkossa tekojesi seuraukset, ota niistä vastuu, kuten aikuisen kuuluukin tehdä. Päästä irti kaunasta ja katkeruudesta. Olet varmasti huomannut, ettei niistä seuraa mitään hyvää.

Jos on pokkaa tehdä jokin asia, on myös pokkaa rehdisti tunnustaa se ja rehdisti kantaa myös seuraukset. Muista se nainen jatkossa, kun mietit oman elämäsi epäreiluutta, jota varmasti mietit päivittäin.

Jokainen meistä elää elämäänsä, kuten parhaaksi kokee. Toivon vain sinun ymmärtävän, etten itse päässyt elämään elämääni oikeastaan ollenkaan, elin vain seurausten kanssa. Elin seurausten kanssa, joiden yhtenä ja alkuperäisenä syynä olit sinä ja sinun ahneutesi, sinun kateutesi ja toteutumattominen toiveidesi ristiaallokko.

Totuus on kuitenkin aina ilmituleva. Kuten on käynyt tässäkin tapauksessa.

Itse hieman harmittelen, että elämäni olisi kenties voinut olla toisenlaista, mutta tällä mennään eteenpäin. Tieto ja totuus lieventävät kokemaani, ymmärrän ja se on jo paljon.