Eräänä päivänä otin ensimmäisen harppauksen ja tein valintoja, niitä joiden toivon muidenkin tekevän

aiempaa useammin.

Mitäkö tein sitten? Menin citymarkettiin, tuohon suureen jättiläiseen, jossa aikaa kuluu enemmän etsimiseen ja kävelyyn kuin itse ostosten tekoon.

En ajatellut tätä tekona, en valintana itsessään. Siellä kaupassa kulkiessani se heräsi, kerrankin oli aikaa haahuilla ihan rauhassa suuria käytäviä pitkin. Sisään mennessäni huomasin heti joulukauden alkaneen. Osta kerralla monta, saat yhden ilmaiseksi. Vaatteita oli ripustettu rumasti roikkumaan, rumia pikkujoulukauden kimalteisia, mustia ja tummanpuhuvia vaatteita, sama toistui lasten osastolla. Vielä lasteni ollessa pieniä kaupoista löytyi oikeasti kotimaisia vaatteita, myös citymarketista. Tänään siellä roikkui suunnittelun kukkasia, rumia kolttuja, joita en laittaisi pienen päälle, vaikka maksettaisiin. Sama juttu muissakin kaupoissa, sesonkituotteet ovat sesonkituotteita, kerran tai kaksi pidettäviä ja sitten kiertoon päätyviä. Eivät kestä kulutusta, ei pesua. Kertakäyttövaatetta. Osta, pidä kerran ja heitä pois.

Tuli itselleni paha mieli, ei ole enää vaatetta, jonka ostat kerran ja siitä on sitten iloa parhaimmillaankin monelle lapselle. Se ei ole ainakaan ekologisesti kannattavaa tai järin kestävää. Tänä päivänä ei edes hinta takaa laatua, kuten ennenvanhaan. Sama trendi on vallannut kaikki toimijat ympäri maailman, mahdollisimman halvalla, pienin kustannuksin ei voi laatua saada. Mutta, kuka laadusta puhuikaan enää tänä päivänä? Kaikki on tarkoitus vain saada myytyä, kaikkien on tarkoitus vain saada ostaa, mahdollisimman paljon, mahdollisimman usein. Kunhan raha kiertää ja tavaran arvo kertautuu välikäsien vaatiessa omansa.

Kävelin kaiken tuon ajatuksen siivittämänä kohti ruokia. Minua ärsytti. Leipien kohdalla valitsin suomalaisen, yksinkertaisen tuotteen, jonka tiesin entuudestaan. Toivoin viljelijälle kannattavuutta, kiitin mielessäni kasvotonta ja samalla mietin, kuinka paljon viljelijä itse saa tästä ostamastani tuotteesta? Välikäsiä kun on paljon, siinä ennenkuin ruis päätyy minun ostoskoriini.

Sitten menin ja etsin tomaattimursketta, kiitin ja tuumasin, että onneksi tätä saa luomuna ja hintakynnys ei ylity. Pakkauksen valitsin miettien, metallin kaivaminen maaperästä on luonnonvastaista, en halua tukea sitä ja kaivostoimintaa jossakin riistomaavaltioissa, koska tuskin Suomessa valmistetaan kotimaisia metallitölkkejä. Perinteinen paperitölkki on ehkä parempi vaihtoehto-ehto.

Sitten marssin jauhohyllyille. Olin iloinen, koska vaihtoehtoja löytyi. Valintani tein kilon luomuvehnäjauhon ja kahden kilon pientuottajan välillä. Olisin valinnut ilman muuta luomun, mutta kilon pakkaus on meidän perheeseen turhan åieni ja hinta oli itselleni turhan suolainen. Joten pientuottajan valintaan päädyin. Hinta oli perinteistä kalliimpi, mutta toivon viljelijän nimen toimivan takuuna sille, että jauho on hyvää ja ns. myrkytöntä. Alan olla 100% varma siitä, että omat vatsaoireeni viljoista johtuen tulevat vain ja ainoastaan viljojen peltoon lisätyistä myrkyistä, jotka sitten syötynä aiheuttavat oireita. Luomulaatuisena en meinaan saa viljoista oireita. Mutta, ei tarvitse kuin pala syödä jotakin teollista höttöä, sitä jota suuria määriä valmistetaan suurissa leipomoissa ja johan on vatsa sekaisin.

Sitten marssin kohti maitotaloustuotteita. Kymmeniä metrejä pelkkää lisäainetta, vettä ja maidonkaltaisia valmisteita. Ei kiitos. Valitsin jälleen sen pienen, Suomalaisen meijerin valmistaman tuotteen, joka ei sisällä mitään ylimääräistä. Olin onnessani löytäessäni tuotteen ja huomasin heidänkin joutuneen sopeutumaan asiakastyytyväisajatteluun, oli useampi purkki niputettu siististi yhteen lisää roskaa tuottavan pahvin avulla. Olisin tarvinnut vain kaksi, mutta nyt oli pakko ostaa neljä, nerokasta suunnittelua tosiaan.

Tämän jälkeen miesystävän kanssa saimme ajatuksen, glögiä illaksi. Olen tartuttanut oman glögiinnostuksen miesystäväänkin. Ja tässä kohden tulee se iso valinta, jonka olen koskaan ennen tehnyt yksittäisen tuotteen kohdalla, Ja täytyy sanoa, että kannatti, vaikka kalliiksi tuli. Nyt olen iloinen, että valitsimme yhdessä pienpanimon oman alkoholittoman glögin. Hinta huimasi päätä, samalla rahalla voisin ostaa koko loppukuun glögit teollisessa muodossa.

Pyörittelin päätäni ja mietin, että on parempi olla hyvää. Samalla mietin, että joo, meidän glögittelyt oli sitten tässä, ei enää ennen joulua, koska raha. Mutta, olihan hyvää, erittäin hyvää ja rahalle tuli todellakin vastinetta ja toivoin, että muutkin ihmiset alkaisivat ostaa näitä pienten tuottajien tuotteita. Hinta voisi hieman laskea tuosta, vaikka ymmärrän hyvin, että suoraan tiloilta ostettuna sama tuote on edullisempi, koska kauppa vetää omat prosenttinsa välistä.

En ymmärrä, miksei voisi perustaa omaa osuuskuntaa pientuottajille, omaa kauppaa. Kahden ryhmittymän monopoli tänä päivänä on ihan törkeää valtaa ihmisiä kohtaan ja kauppiaat saavat hinnoitella mielipuolisesti myös näiden pienten tuottajien tuotteet itselleen edullisella tavalla, niin että tuottajalle itselleen se ei välttämättä ole kannattavaa, mutta missä tavoittaa parhaiten kuluttajat kuin suuressa marketissa?

Tänä aamuna olin ilahtunut aamuteeveessä olleesta keskustelusta, sivusi hienosti näitä omia ajatuksiani kotimaisuudesta, Suomalaisesta työstä ja tuotteista. Ja siitä, että erityiset nuoret kokevat ja ymmärtävät tämän olevan tärkeä asia.

Pienillä valinnoilla on suuri merkitys, vaikka olen itse köyhä, en todellakaan halua ostaa sekundaa, sitä mitä halvimmalla saa. Koska, tänä päivänä myös ruoka, vaatteista ja huonekaluista puhumattamaan voivat aikaansaada erittäin kamalia oireita myrkkyjen vuoksi.

IMG_7989.jpg