Ollessani työttömänä tuloni, siis lakisääteinen perustarvani on hyvin tarkkaan laskettu ja ennakoitavissa. Tiedän mitä saan ja milloinkin. Maksan laskut ja jos jää ylimääräistä voin käydä kerran kuukaudessa ruokakaupassa täydentämässä kaappeja. Tänä syksynä en ole nyt moista huvia kokenut, koska lapseni ovat tarvinneet kouluun välineitä, lukion kirjat maksavat (tähän mennessä 600e)maltaita sekä vaatetus ovat vieneet ne rahat, jotka ennen jäivät ruokaan. Myös keväällä säästöön saadut pikkupikkukolikot ovat menneet lasten viikkorahojen ja hyvien koenumeroiden myötä.

Työhaastattelujen myötä olen joutunut miettimään ja selvittelemään itselleni täysin uusia asioita perusturvaan liittyvien. Kaikki tähän mennessä tulleet työhaastattelut ovat olleet sellaisia, joiden työaika kuvataan osa-aikaiseksi. Siis ei täysiä viikkotuntimääriä ollenkaan.

Olen ottanut selville, että osa-aikaisena on mahdollisuus saada soviteltua työttömyysajan ajan turvaa, jonka pitäsi turvata toimeentuloa kun palkka jää myös pienemmäksi. Seuraavana sitten pohdin, miten käy asumistuen, kun yhdessäkin työpaikassa osa-aikaisuus tarkoittaa sitä, että eivät osaa ennakoida tai pitää säännöllistä kuukausittaista tuntimäärää ja kuitenkin se minun pitäisi tietää, että voin ilmoittaa tulojen muutokset kelaan. Tässä työpaikassa on tuntipalkka hyvin pieni. On aika työllistävää ilmoittaa jokainen kuukausi erikseen uudesta tulojen muutoksesta, ja sitten asumistuessa on jokin ihme oma sääntönsä, minkä mukaan lasketaan uudet asumistuet. Kun byrokratia on hidasta.

Viime kesän kokemuksesta tiedän, miten kamalaan tilanteeseen ihminen joutuu, kun ei osaa ennakoida siis ei tiedä milloin työ alkaa tai päättyy. Joutuisinko taloudelliseen ahdinkoon vain sen vuoksi, etten pystyisi ennustamaan omia viikkotuntejani ja joutuisinko sitten maksamaan korkojen kera kelaan takaisin liikaa maksettuja asumistukia?

Osa-aikaisena työtuntien maksimimäärä pitäisi siis kirjata työsopimukseen mutta taata myös se minimi. Juuri sen vuoksi, että perusturvaan vaaditaan riittävät tiedot tuloista, jotta taas maksettava perusturvan summa olisi sen mukainen, mihin ne omat työstä saadut tulot oikeuttavat.

Kelalla kaikki tulot vaikuttavat kaikkeen. Ja jos ei osaa ennakoida, voi olla odotettavissa huomattavia perintätoimia jälkikäteen. Tai sitten jonkin tuen maksu viivästyy, koska ei ole toimittaa asianmukaisia todisteita itsestään johtumattomista syistä.

Muiden työpaikkojen tuntimäärät ovat onneksi jo nyt etukäteen tiedossa. Palkkakin on paljon parempi, selkeästi työhön motivoiva. Sekä osa-aikaisuudet ovat määrä-aikaisia.

Voi että miten ihminen joutuu miettimään köyhyydessä mitä ihmeellisempiä asioita. Tänään sekään ei riitä, että pienipalkkainen ihminen tekee täyttä viikkotuntimäärää. Jokatapauksessa joutuu asioimaan kelan kanssa ja hakemaan esimerkiksi asumistukea, kuten omalla kohdallani. Omistusasunnossa ei tätä ongelmaa ollut, lainan kuukausierät oli maksettavissa, ilman yhteiskunnan tukea. Mutta vuokra-asunnossa vuokranantaja korottaa jatkuvasti vuokraa, joka on kaksi kertaa niin suuri kuin aikaisempi asuntolaina ja talon muut kulut yhteensä.

Ja jos oikein mietin, tämän kodin hinta-vuokrasuhde on persiistä. Tällä rahalla, jonka vuokranantaja perii, asuisin loistokkaassa omakotitalossa ja maksaisin omaani pois. Tämäkin asunto on halvalla rakennettu, kaikessa säästetty ja vuokra on törkeän kallis.

Jo nyt asumiseni tässä vie perusturvasta pois yli puolet. Toinen puolikas menee muihin laskuihin. Ja mitä jos osa-aikaisena saan pientä palkkaa, asumistukeni pienenee tämän vuoksi ja kulut nousevat, koska työmatkat.

Niin, voiko käydä niin, että jäänkin taloudellisesti heikommalle  osa-aikatyön vuoksi.

Olen kuitenkin itsepäisesti päättänyt kokeilla tuota osa-aikatyötäkin.Siis mikäli selviän työhaastatteluista. Työt ovat kaikissa paikoissa sitä, mitä olen ennenkin tehnyt työkseni, ainoa erotus tähän vain tuo osa-aikaisuus. Ja kaikissa näissä työpaikoissa työtä on tosiaan jokaiselle päivälle, eli se sulkee pois toisen osa-aikaisen työn vastaanottamisen, vaikka itse vähän toivoin, että olisin voinut yhdistää kaksi osa-aikaista työpaikkaa. Ja sen myötä olisi ratkennut tuo perusturvan jatkumisen arvailu.

Eli lopputulos on kaikessa ihanuudessaankin epävarmuus taloudelliselta kannalta. Ainoa varma on, että laskujen tulo postilaatikkoon ei lopu. Vuokran maksaminen ei lopu. Ja syödäkin pitäisi.

Ja pitäisi voida kustantaa lapsille kaikki se peruselämään tarvittava itseäni unohtamatta. Mutta, eihän kaikkea elämässä voi saada. Aina yksi asia sulkee pois toisen ja tässä hetkessä omat tarpeet jäävät lasten tarpeiden edellä.

Voipi siis olla, että osa-aikaisen työn löytyminen aiheuttaa vain lisää harmaita hiuksia ja lisää entisestään taloudellista kurjuutta. Koska, niinkauan kun olet riippuvainen perusturvasta, se pitää huolen, ettei elintasosi pääse vahingossakaan nousemaan, ei vaikka tekisit töitä sen eteen saadaksesi ylähuulen tilalle leivän päälle sen makkaran. Se makkara on jo liikaa, sitä ei perusturvan varassa elävälle suoda. Pitää olla tyytyväinen siitä leivästäkin. Voita ehkä voidaan sallita harkittavan, erityisten tarpeiden ja huomioon otettavien seikkojen muodossa.

Toki toivon, että osa-aikainen työnteko olisi taloudellisesti kannattavaa. Minä hyötyisin siitä, mutta lapset myös. Kuitenkaan pelkkä työnteon ilo itsessään ei ole minulle riittävä, koska näissä töissä sitä ei yksinkertaisesti ole. Työ on selviytymistä tunnista toiseen, kiitos siitä taasen arvon päättäjät, jotka laskevat taloudellisia kannattavuuslukuja kuin yritysjohtajat konsanaan unohtaen sen, että jonkun pitäisi vielä toteuttaa käytännössä vaaditut säästöt ja muut heikennykset toisten kustannuksella. 

Tietysti, osa-aikainen työmäärä täydellä palkalla olisi omalla kohdallani ihan kiva ratkaisu, jokseenkin mahdoton tosin, mutta ainahan sitä saa haaveilla. Osa-aikaiseksi pääseminen on jo vähän edistystä omassa elämässäni eteenpäin. Siis sikäli mikäli saan jonkun paikan.

IMG_9257.jpg