Jännä päivä eilen kaikin puolin. Olen menossa useampaan työhaastatteluun, paikat ovat vaikeasti työllistettäviä, koska kukan ei koe tänä päivänä tarvetta sitoutua osa-aikaisiin työtunteihin. Minulle osa-aikaisuus sopii itseasiassa erittäin hyvin, koska aikaa jää muuhunkin, kuin pelkkään työntekoon. Ja nyt luotan ja toivon, että talouteni ei muutu tätä hetkeä kurjemmaksi, vaikka kävisin osa-aikaisena töissä. Kaikki ovat kuitenkin sellaisia, joissa on työsopimukseen kirjattu tietty tuntimäärä, jonka puitteissa myös maksetaan palkka kuukausittain. Eli säännöllinen, etukäteen tiedossa oleva palkka, joka taas helpottaa tukien uudellenlaskentaa, kun kaikki vaikuttaa kaikkeen ja jos ei tulojen muutoksista pysty etukäteen ennustamaan kelaan, joutuu maksamaan itsensä kipeäksi siitä hyvästä, että on liian myöhään ilmoittanut tulojen muutoksista.

Illalla sain myöskin uutta ajateltavaa, uudet avaimet jo vuosia pohtimiini asioihin.

Kuten tuohon jouluun. Tiesin jo entuudestaan, että joulua on juhlittu jo ennen kristinuskoa.

Kun kysyy, saa vastauksia. Kiitos!

Viime päivät ovat olleet sisäisen keskusteluni aikaa. Olen kamppaillut itseni kanssa ja jokainen kerta se on helpompaa ja helpompaa ja menee nopeammin ohi.

Eilen tutustuin myös oikein perinpohjin vihaan ja annoin sille lupani olla olemassa. Hyväksyin sen yhtenä tunteena muiden joukkoon ja tuumasin, ettei minun tarvitse sitä pelätä. Päinvastoin, tarvitsen vihan tunnetta ajoittain, sen tuomaa "energiaa", joka saattaa minut toimimaan, kun en muutoin pääse liikkeelle. Niin kävi eilenkin.

On jännä huomata, miten vaikutan omine tunteineni läheisiini. Vaikken sano sanaakaan tai yrittäisin olla kuin ei olisi mitään ihmeellistä, siltikin toiset vaistoavat sen. Ja erityisesti lapset eivät ymmärrä, koska he raukat luulevat, että kaikki kumpuaa heistä itsestään. Ja kuitenkin se olen minä ja minun tunteeni, jotka he kokevat. Ihan kuten minäkin olen imenyt itseeni toisten ihmisten tunnetilat luullen niitä omiksi.

No miten sitten lasten käytös muuttuu, kun olen itse eksyksissä omien tunteideni/ajatusteni ja huolieni kanssa. Ja siis vaikken tekisi, sanoisi yhtään mitään?

Lapset alkavat hakea syyllistä omaan pahaan oloonsa, omiin tuntemuksiinsa. Heistä tulee kärttyisiä, tiuskivia, keksivät selityksiä oikeuttaakseen omia sanojaan, tekojaan syyttäen muita. Ja kaikki ilman näkyvää syytä.  Illalla tajusin, että minun pitää oppia olemaan jakamatta näitä negatiivisia tuntemuksiani itsestäni muihin. Ja lapsille pitää opettaa jotenkin se, miten erottaa toisen ihmisen tunteet omista. ja vielä se, miten suojata itseä toisten tunteilta. Siinä on oppimista itsellenikin.

Oikeastaan kaikki tämä tunnejutska on itselleni ihan vierasta ja uutta. Vasta ihan viimeaikoina olen käsittänyt itsekin sen, ettei kaikki tunteet ole aina omiani. Vaan imen niitä toisista kuin kuiva pesusieni ollen ihmeissäni. On opittava se, kuinka sulkea ja avata itsensä tarpeentullen.

Mutta, eilen sain tosiaan ihan uutta ajateltavaa joulun merkityksen muodossa. Miksi minä juhlisin joulua? Koen tulleeni huijatuksi pahemman kerran, vaikka ymmärränkin nyt joulun salaisuuden. Ymmärrän niiden kuuseen ripustettavien lapsienkeleiden merkityksen, ymmärrän viattomien lasten päivää paremmin, Ymmärrän jopa historiaa siinä mielessä, että kaikki sekin kuuluu ihmiskunnan  kehityksen portaisiin.

Kuitenkin, miten jatkossa perustelen itselleni joulun? Minkä merkityksen joulunaika saa tästä eteenpäin. Otanko sen kaupallisena rahajumalan jokavuotisena palvontana, joka huipentuu jouluun ja ostoksiin? Jatkanko omien lasten huiputtamista niiden perinteiden kanssa, joihin olen itsekin kasvanut ja joiden merkitys on kuitenkin tänäpäivänä kaikkea muuta, kuin se alkuperäinen? Vai hyväksynkö historian ja olen iloinen joulun sanoman muuttumisesta kohti iloa ja valoa? Hyväksynkö joulun sellaisena, kuin olen sen itse oppinut tuntemaan ja kannatan ilosanomaa vai etsinkö kenties täysin uusia merkityksiä ja syitä juhlaan, joka osuu vuoden pimeimpään ajankohtaan.

Itselleni joulu on merkinnyt aina jonkinlaista suurempaa rakkautta, toivoa, iloa ja ennekaikkea rauhaa ja välittämistä kaikista ja kaikesta. Omalla kohdallani joulun taika, tunnelma on ollut käsinkosketeltavissa. Se, mikä on se taika, on vielä arvoitus ja eiköhän sekin selviä aikanaan.

t%C3%A4hti.jpg